Jatkan tällä palstalla medioiden seurantaa

Keskusta ja selonteko.


”Julkisuudessa on esitetty harhaanjohtavia ja vääristeleviä tulkintoja eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan yksimielisestä mietinnöstä, keskustan Katri Komi, Mari Kiviniemi ja Aila Paloniemi huomauttavat”, Suomenmaan mukaan. Huomiota kiinnittää, ettei puolustusvaliokunnan varapuheenjohtajan Seppo Kääriäisen kanta tule tässä esiin.

Helsingin Sanomien, Ylen uutisten ja rohkenen sanoa jokaisen ammattidiplomaatin lisäksi olen yksi näiden ”vääristelevien tulkintojen” esittäjistä.

Suomenmaan mukaan ”Kohua on herättänyt ulkoasiainvaliokunnan mietinnön kohta, jossa todettiin:
"Asiantuntija-arvioiden mukaan kansallista identiteettiä ja omaa puolustuskykyä korostava politiikka on edelleen yleistä, vaikka sotilaallisen liittoutumattomuuden aukoton toteuttaminen keskinäisriippuvuuksien maailmassa ei ole tosiasiassa käytännössä enää täysin mahdollista.”

Ja edelleen ”Edellä kuvattua asiantuntija-arviota on tulkittu Suomen linjan muutokseksi.
– Tulkinta on väärä ja tarkoitushakuinen, keskustalaiset korostavat.”

Poliittisesti ja journalistisesti olisi ollut oikein todeta myös, että seuraavassa lauseessa ulkoasiainvaliokunta ottaa omaksi kannakseen nämä niin sanotut asiantuntija-arviot: ”Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa tuotiin esiin tähän tosiasiaan liittyvä turvallisuus- ja puolustuspoliittisen verkottumisen tarve…”

Suomenmaan mukaan ”Ulkoasiainvaliokunta on keskustan edustajien mielestä todennut ajanmukaisesti Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisen nykyaseman.”

Liityin Keskustaan syksyllä 1967 keskeisenä perusteena puolueen ulkopolitiikka, jota siitä alkaen olen tukenut.

Kun Keskusta on tänään ryhmäpuheenvuorossaan, selityksin, yhtynyt ulkoasiainvaliokunnan mietintöön, olen nyt keskustalaisena eri mieltä tästä merkittävästä kannanotosta.

Keskustan suomalainen realismi etsii todenmukaista analyysiä ja reaalisia ratkaisuja maan vakaan turvallisuuden ja ulkoisten toimintaedellytysten hyväksi. Tältä pohjalta Keskustalla olisi ollut hyvät mahdollisuudet etsiä ja esittää ratkaisuja nyt hahmottuvaan pohjoisen Euroopan turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen.

On myönteistä, että Paavo Väyrynen osaltaan pyrkii blogissaan tulkitsemaan tilannetta mahdollisimman positiivisesti.

Olen samaa mieltä Mauri Pekkarisen kanssa: ”Suomen hyvät tuoreet kokemukset maantieteeseemme hyvin sopivasta vakaasta politiikasta sekä maamme hyvät suhteet kaikkiin ilmansuuntiin mielessä pitäen Suomen on mielestäni kuitenkin sitouduttava ilman spekulaatioita sotilaalliseen liittoutumattomuuteen ja puolustusjärjestelmään, jonka avainasioita ovat koko maan puolustaminen ja yleinen asevelvollisuus.”