Keskustelu Vanhan valtauksesta.

Keskustelua blogista Vanhan valtaus, mitä tapahtui todella?

 
Blogi "Vanhan valtaus, mitä tapahtui todella?" sai aikaan 86 viestin ketjun. Kiitos osallistujille. Kun keskusteluun osallistui monia silloin mukana olleita, esiin tulee runsaasti tietoa yhden historian vaiheen alkuhetkistä. Siksi talletan ja julkistan ketjun tässä. Toivon, että seuraava virittää myös tutkijoiden mielenkiintoa 45 vuotta sitten tapahtuneeseen ja jatkuvasti vaikuttavaan henkiseen murrokseen.
 
 
 
Tässä siis blogin osoite ja sitten keskustelu.
 
Vanhan valtaus, mitä tapahtui todella?
www.ristovolanen.fi
Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan 145 –vuotisjuhla on saanut jälleen aikaan keskustelua vuoden 1968 Vanhan valtauksesta. Viisi vuotta sitten asiaa pohdittiin seminaareissa, joissa oli niukalti tietoa itse asiasta. Tällä kertaa hyvän kuvan yhdestä puolesta antaa fa...
  • Olli J. OjanenLaulamaan jääneiden jatkuva vaikutusvalta on iso tekijä nykyisessä "ilmastossa".
  • Heikki Rönkkö · 27 yhteistä kaveria
    Liisa Liimatainen jäi Roomaan, samoin aikalaisista Helena Petäistö Pariisin ja Tapio Nurminen Saksaan eivätkä kuten moni muukaan halua koskea näkymättömän käden johtamaan törkykasaan, jossa kaikki ratkotaan yhä säätyläisten talolla.
  • Olli SaarelaKiitos Risto hyvästä analyysistä, mielestäni meidän toiminta oli johdonmukaista eikä aika kultaa liikaa muistoja.
  • Tapio RajavuoriRisto kertoo tässä mitä todella tapahtui tuona iltana ja yönä, josta on niin usein on tehty mystifioitu tapahtuma. Se oli ehdottomasti merkittävä tapahtuma sillä tavoin, että se vaikutti tuhansien suomalaisten nuorten elämään ja maailmankatsomukseen. Minunkin.
  • Raila MurtolaHuojentavaa lukea ikkunan särkymisestä. Onhan usein väitetty, että ikkuna ei mennytkään rikki, vaan ovi avattiin sisältäpäin. Kun kuitenkin kuulen vieläkin korvissani särkyvän lasin helähdyksen ja portaille putoavien lasinsirujen kilinän, olen alkanut epäillä muistikuvieni luotettavuutta yleisemminkin. Kysymyksessähän oli yksi sellainen pieni ovi-ikkuna, eikö niin?
  • Risto VolanenOlli O., Olli S., Tapio, kiitos kommentista, olemme kaikki olleet tuon ajan mukana. Saarelan Olli, Tapio ja minä olimme kriittisimpinä aikoina kaikkein läheisimpiä ystäviä ja yhteistyössä, mistä olen heille kiitollinen ja monilla muillakin on siihen paljon aihetta.
    Kiitos myös Heikki, sattumoisin tapasin Liisa Liimataisen viime viikolla ja muistelimme hyvässä veteraanihengessä. Raila kuten teksti sanoo, pieni ruutu tosiaan meni tungoksessa rikki, mutta Ylioppilasteatterin ihminen avasi oven sisäpuolelta.
  • Paavo Pirttimäki · 54 yhteistä kaveria
    On hienoa, että koette Vanhan valtauksen tärkeänä vaiheena. Muualla opiskelleille sillä ei ollut merkitystä. Se koettiin lähinnä vasemmistolaisten mielenosoituksena, johon maltilliset opiskelijat aluksi osallistuivat. Riston kirjoitus osoittaa juuri sen, mitä tällaisissa mielenilmaisuissa yleensä tapahtuu. Maltilliset aloittavat, mutta kovan linjan porukat ottavat lopulta johdon. Kun tapahtuman liittää suureen Eurooppalaiseen kuvaan se selittyy sodan jälkeen syntyneen suurten ikäluokkien radikalisoitumisesta, mikä koski kaikkia poliittisia ryhmiä.
  • Heikki Rönkkö · 27 yhteistä kaveria
    Elämän merkkejä törkykasassa: Suomenmaassa keskustanuorten puheenjohtajakisassa toiseksi tullut Janne Könttä uskaltaa ilmoittaa harrastavansa naapurisuhteita opiskelemalla venäjää, toisaalta iltapäivälehdessä ilmoitetaan em. kisan voittaneen Teppo Säkkisen saaneen kutsun erääseen Euroopan turvallisuutta koskevaan keskusteluun puolustusministeri Haglundin kanssa! Puheenjohtajana ollessaan Mari Kiviniemi toimitti vaalien alla Stefan Wallinin kainalon alta julkisuuteen tiedotteen jossa lupasi vaalitappion uhallakin olla flirttailematta rasistien (so. muiden) kanssa.
  • Juha Arvid Mikael ManninenYmmärtääkseni oven avasi sisäpuolelta Timo Kallinen. Joo ja unohdit Risto mainita sen, että kun siellä pienemmässä porukassa päätettiin perustaa marxilaiset työryhmät, muutit niiden nimen kriittisiksi työryhmiksi. Tietämys Suomessa marxilaisuudesta ja varsinkin Marxista oli siihen aikaan katastrofaalisen heikkoa, mutta sittenhän se ihan sinusta riippumatta ja oikeistolaisten Vanhalle savupommia heitelleistä riippumatta alkoi korjaantua ja sisältä käsin murtua.
  • Risto VolanenJuha, avaamisen ja työryhmät muistan itsekin juuri noin. Valmistelijoiden eli Ylioppilaat-Studenter lähtöiset työryhmät eivät kuitenkaan käytännössä toimineet vaan paikalle tuli työryhmiä pitämään noita edellisen ikäluokan eli meidän keskustalaisten kielellä positivistis-teknokraattisen sosialidemokraattien väkeä, joka kuitenkin jatkossa jäivät sivuun juuri marxilaisten tieltä.

    Marxilaisuuden silloisen tietämyksen suhteenkin näen samoin kuin sinä ja siksi oli aika dramaattista, miten nopeasti se aate levisi. Luultavasti sitä oli valmisteltu ja suunniteltu. Oleellista oli, että jatkossa sosialidemokraatit ja vanha oikeisto aatteena putosivat pois kuvasta ja vuosiksi kilpaileviksi päävoimiksi tulivat alkiolainen demokratia ja marxilaiset, minkä me sitten kyllä politiikan areenoilla voitimme, mutta marxilaiset menivät politiikasta erilaisiin kulttuurin ja median leipiin.

    Tuo blogihan on varsin tiivis ja voinemme tehdä johtopäätöksen, että koko tuo vaihe kuvattaisi dokumentoidusti mahdollisimman hyvin.
  • Tapio RajavuoriHistoriaan kirjoitettava totuus lienee, että yksi oven pienistä lasi-ikkunoista rikkoutui ulkoapäin, mutta oven valtaajille avasi talon sisällä ollut Ylioppilasteatterin jäsen, sittemmin teatteritaiteen tohtori Timo Kallinen. Hänet haudattiin Hyvinkään hautausmaalle kuukausi sitten.
  • Juha Arvid Mikael ManninenTuo on salaliittoteoriaa, että marxilaisuutta olisi suunniteltu. Jos siihen aluksi mitenkään reagoitiin, niin ennemminkin jarruttamalla. Se alkoi nuorten opiskelijoiden keskuudessa ihan ärtymyksestä siihen, miten sen nimissä jotkut julkisuuden henkilöt ilmeisen tietämättömästi puhuivat.Toki Marx oli kansainvälisesti ilmassa silloin kaikkialla länsimaissa, ja se sai aikaan sen, että erilaista tukea alkoi virrata tietylle poliittiselle suuntaukselle, ei toki niille vasemmalle suuntautuneille, joille vuosi 1968 oli intellektuaalisesti tärkeä. En voi täysin yhtyä tienristeysteoriaasi, etappiluonnehdintaan kyllä.
  • Olli J. OjanenVasemman puoleisimmasta ovesta rikottiin punkkupullolla pieni ruutu, josta käsi ulottui lukkoon. Suunnilleen samaan aikaan alkoi toisestakin ovesta tulla väkeä aulaan. Olin sieltä vasemmanpuoleisimman ovat sisään ehtijöistä varmaan puolen tusinan ensimmäisen mukana. Koskaan en tiennyt sen pienikokoisen tytön nimeä, joka oli ahkerasti mukana kaikissa mahdollisissa mielenosoituksissa, ja joka sitä pulloa käytteli....
  • Risto VolanenJuha, ei mitää salaliittoa vaan tuota kuvaamaasi toimintaa. Meillä keskustassa oli pohjana selkeä alkiolainen humanismi sellaisena kuin se tänäänkin on puolueen peraateohjelmassa. Meillä meni sitten heti alkuun paljon energiaa sisäiseen vääntöön jota kuvaan esimerkiksi tässä blogissa:http://www.ristovolanen.fi/118302907
  • Olli J. OjanenVielä siitä Ylioppilasteatterin osuudesta senverran, että joitakin aikoja verhemmin YT:n tiloissa palaveerattiin ja suunniteltiin tekemisiä YO-kunnan pröystäilyjuhlinnan torjumiseksi. Siellä oli teatterilaisten ohella muutamia muitakin, mukanani oli pari ekasyksyn opiskelijapoikaa KSO:lla pari kertaa kokoontuneesta"yo-kuntaan vaikuttamisen ryhmästä".
  • Tapio RajavuoriYlioppilaat-Studenterna -ryhmä kokoontui vain pari kertaa Vanhan kellarin Karhu-kabinetissa. Emme tienneet etukäteen, että Yo-kunnan palkkaamat turvamiehet olivat poistaneet Vanhan ovenkahvat. Siksi tuli talon portailla tungos ja yksi lasi-ikkuna särkyi. Sisään mentiin kuitenkin oikeanpuoleisesta ovesta, joka avattiin nähdäkseni sisältäpäin.
  • Olli J. OjanenTe menitte oikeanpuoleisesta.Siellä hämärässä aulassa ei ehtinyt eikä voinut bongata sisääntulijoiden järjestystä.
  • Raila MurtolaUlkoa katsottuna oikeanpuoleisesta ovesta meikäläinenkin sisään meni varmaan parin-kolmenkymmenen ensimmäisen joukossa. Porukkaa oli paljon. Vaikka siinä aivan portaiden juurella norkoilinkin, en tungokselta nähnyt ikkunan särkymistä, vaan ainoastaan kuulin särkyvän lasin helinän. Heti sen jälkeen mentiin sisään. Itse tilaisuudesta mieleen on jäänyt charmantti Erkki Tuomioja ämyrin varressa.
  • Taina Hämäläinen500 km pohjoisempana Vanhan valtaus ei niin hirveästi kiinnostanut. tiedonrippeistä koostui mielikuva, että kyllä se varmaan joku tärkeä juttu oli siellä kaukana etelässä. Ja jos ei jotain oikein ymmärtänyt, niin ei sitä viitsinyt tyhmyyttään paljastaa kysymällä. Aikuisena aloitin valtio-opin opiskelun, enkä muista, että sielläkään olisi nostettu isosti esille Vanhan tapahtumia, luennoitsijat kyllä olivat tätä "vasemmisto eliittiä". Itselläni on jotenkin hämärä muistikuva, että Helsingissä lääketiedettä opiskeleva naapurin tytär hehkutti jotain Vanhan tapahtumista ja hoki: "Urkki, Urkki". Eli ottiko Kekkonen asiaan kantaa ja jos otti, niin miltä kannalta? Tämä Urkin hokija ainakin oli myöhemmin pitkään näitä stallareita.
  • Kari JyrkinenOlen ennenkin todennut että FB tuskin on otollisin areena tälläisen aiheen käsittelyyn. Mielestäni Johan von Bonsdorffin 1986 julkaistu teos Kun Vanha vallattiin osoitti että "Vanha" ei suinkaan ollut vain opiskelijapoliittinen mulkkaus, vaan siinä yhtyi jo monia sekalaisia puroja ja virtauksia.
    Mutta yhdestä olen samaa mieltä Volasen ja Mannisen kanssa (muita FB:ssa esiintyviä aikalaisia tuskin tunnenkaan): Vaikka akateemisia opinnäytteitä ja kiistakirjoituksia tuosta ajasta lienee ja läjäpäin, silloisten opiskelijajärjestöjen koko kirjo ja kokemukset pitäisi kirjata niin kauan kun osallistujia vielä löytyy; moni on jo poistunut.
    En täältä ulkomailta ole pystynyt kattavasti seuraamaan edes aiheen vasemmistolaisia tai vasemmistosta kirjoitettuja tekstejä. Yhden kuitnkin mainitsen, minulle tuntemattoman tekijän gradu parin vuoden takaa https://helda.helsinki.fi/.../Porvarilliseen%20koneistoon...
  • Kari JyrkinenGooglen sivustoilla olen epäsuorasti selittänyt tai tarkentanut paria juttuun liittyvää epätarkkuutta ja liioittelua, mutta muuten gradu - yhtenä todella harvoista - mielestäni onnistuu löytämään olennaisen pointin juuri ASS:n toiminnasta. Ja tämä tieto ei juurikaan osu yksiin sen kanssa mitä Volanen väittää. - Mutta vanha poliittinen sotaratsu toki saanee hehkuttaa omaa rautaa omassa blogissaan 50 vuoden jälkeenkin :) https://sites.google.com/.../gradu-ass-sol-60-luvun-lopulla
  • Raila MurtolaVanhan valtauksesta on vasta 45 vuotta.
  • Kari JyrkinenMutta olennaiset kehityskulut oli käynnissä jo 1963, ainakin Tampereeella.
  • Juha Arvid Mikael ManninenJokin asia katsotaankin täällä usein tapahtuneeksi vasta silloin, kun se on tapahtunut Helsingissä.
  • Hannu VesaBogissaan Risto niputtaa yhteen uus-stalinistisen kollektiivisen mielenhäiriön ja yhteisrintamapolitiikan. Kenties tuo oli jotenkin ymmärrettäävää keskustaopiskelijoitten sisäisen kilvoittelun näkökulmasta. Minun katsantokannassani ei: Minulle yhteisrintamapolitiikka oli silloin - ja olisi nytkin - edistykselliseen muutokseen pyrkivien sosiaalisten voimien tasavertaista kumppanuutta. Stallareitten johtovaatimuksilla ei sellaisessa voi koskaan olla tilaa. Hyvä, jos nyt (Canossan reissunkin tehtyään) edes kelpaisivat porukkaan!
  • Juha SuniMillä nopeudella sähkövalo ja puhelin levisivätkään Tompereelta Helsinkiin ??
  • Pekka Kinnunen · Henkilön Juha Suni ja 3 muun kaveri
    Olin tuolloin 7-vuotias. Silti väitän: Vanhan valtauksessa ei tapahtunut yhtään mitään. Vanhan valtaus oli pelkkä Stalinististen kajahtaneiden performanssi, jonka sisällöstä eivät edes siihen osallistuneet saaneet selvää. No, Kiinassa oli samophin aikoihin kulttuurivallankumous. Luojan kiitos Suomen 60-luvun kommarihörhöily kulminoitui näin harmittomasti.
  • Juha SuniOlin nuorempi. Katsoin mustavalkotelevisiosta paitsi jokailtaista Vietnamin sotaa, myös eri sortin eurooppalaisia levottomuuksia. Kilvillä varustetut mellakkapoliisit jäivät mieleen lähinnä siksi, että niitä ei koskaan nähnyt missään oikeasti paitsi sen tapaisia myöhemmin Asterix-sarjakuvissa. Todella laadukkaat belgialaiset ja ranskalaiset sarjikset ilmestyivät maailmaamme noin v. öljykriisi. Sitä ennen kai koko maailma oli mustavalkoinen, myös erinäiset ylioppilastalot ja -lakit eri puolilla Suomea. Ruotsia kuuli enemmän kuin nykyään. Pikkusisko sanoi TV-nyttiä "ukkosuutisiksi" dramaattisen, rummuttavan tunnarin tähden.
  • Pekka Kinnunen · Henkilön Juha Suni ja 3 muun kaveri
    Pieni korjaus: TV oli noihin aikoihin punakeltainen. Jo kymmenenvuotiaana tajusin, mitä yksipuolista kuvottavaa kommaripropagandaa se oli tulvillaan. Onneks oli amerikansarjoja sentään.
  • Juha SuniMeillä oli harmaanvihreä-musta-valkoinen Luxor tanakasti nelisakaraisella metallijalallaan. Vietnamin homma alkoi vähitellen ottaa päähän. Varsinkin ilmapommitukset jouluna ja koko homman junnaaminen...jatkuva, ratkeamaton molemminpuolinen pahanteko. Myöhemmät elokuvat eivät ole kääntäneet asiaa mutta värittäneet kyllä. Etelä-Vietnamin sortuessa olinkin jo aika lailla lukevassa iässä. Olenko toljottanut sitä sotaa telkkarista tosiaan ikävuodet 0-11 ??
  • Pekka Kinnunen · Henkilön Juha Suni ja 3 muun kaveri
    Sitä tuijotettiin. Vietnamin sotahan oli vain yksi muoto hirveästä imperialisti-sikakapitalismista jota fasisti-Yhdysvallat harrasti. Onneksi meillä oli sentään naapurina alati hymyilevä toveri-Neuvostoliitto, jonka NKP:n kainalossa sai olla turvassa. Lenin-setä hymyili ja Kristina Halkola oli kiva. Pahuus oli jossain siellä valtameren takana ja me saimme kunnian olla kavereita tovereiden kanssa.
  • Raila MurtolaPian vuoden 1968 jälkeen maassamme on tapahtunut isoja koulutuspoliittisia uudistuksia, jotka mielestäni ovat olleet aimo askeleita parempaan suuntaan. Mainittakoon peruskoulu ja opintotuki. En väitä, että niillä ja Vanhan valtauksella olisi mitään muuta yhteyttä kuin ajankohta ja henkinen ilmapiiri.
  • Juha SuniMeidän telkkarissa oli paljon enemmän Podgornyita, Kosyginia ja Brezneviä kuin Leniniä. Enemmän oli kuitenkin Kekkosta ja Karjalaista. Ja kokous ylioppilastalolla jäi taatusti Tsekkoslovakian ja varsinkin Pariisin uutisaiheiden varjoon, kestoaihe Londonderrystä nyt puhumattakaan. BBC oli meillä vahvoilla aineistolähteenä, paljon edellä NL:ää tai Yhdysvaltoja.
  • Pekka Kinnunen · Henkilön Juha Suni ja 3 muun kaveri
    Mitä enempi ikää tulee, sitä enemmän halveksin tuota itäistä diktatuuria. Ymmärrän kyllä, että oli pakko nuolla itäisiä kenkiä, mutta että kengänpohjatkin mm. Repo-radion avulla.
  • Timo PenttilaVai on Marianne Laxén laulanut kansainvälistä siellä Vanhan valtauksessa ! Sitä en tiennyt vaikka olen kirjan aiheesta lukenut. Kirjassa oli puolestaan hauskoja valokuvia. - Itse olin lukiolainen tuona vuonna. Pariisin tapahtumat -68 (Cohn-Bendit & kumpp.) on tuotu esiin Vanhan valtauksen yhteydessä.
  • Asko JärvinenTaisitpa olla historiallisessa hetkessä mukana. Valitettavasti minä en.
  • Risto VolanenParhaat kiitokset kaikista kommenteista. Uskon, että tämä puheenvuoro vastaa niistä ainakin useimpiin.
    http://www.ristovolanen.fi/118302907
  • Juha Arvid Mikael ManninenEn muista laulamisesta mitään. Saatoin lähteä kotiin omia teitäni, kun mukanani oli Ernest Nagelin "The Structure of Science", josta oli seuraavana päivänä tentti.
  • Tapio RajavuoriJa minun piti Yliopplaslehden toimituksesta herättyäni lähteä aamutuimaan tapaamaan silloista valtiotieteellisen tiedekunnan opintotoimikunnan puheenjohtajaa prof. Jaakko Hintikkaa. Sitten kiirehdin Porthaniasta takaisin Vanhalle, jossa puolen päivän aikaan sanouduimme irti valtauksesta.
  • Jaakko Luoma · Henkilön Olli J. Ojanen ja 7 muun kaveri
    Onkohan mitään tapahtumaa vaalittu julkisuudessa tällaisella hartaudella... No kun joku tuutissa on joku "olinhan siellä minäkin" vaalija. Hohhoijaa. No, tärkee etappi, totta totta. Mutta. Perustakaa perinneyhdistys sen valtauksenne vaalimiseksi. Ja patsas. Ja vuosijuhla. Ja kunniamerkit. (Me muut päästäs vähä vähemmällä)
  • Risto VolanenHyvä Jaakko Luoma, ymmärrän hyvin tuon näkökulman, mutta kyllä tämä kuvan kertoma ilmiö on syytä vielä kunnolla tutkia. Se on vaikuttanut pitkään ja vaikuttaa vieläkin.
     
     
     
     
  • Gote Nyman · 15 yhteistä kaveria
    Olihan se tylsää teatteria sekä median ja väen manipulaatiota ja josta näki kuinka mielivalta ja hengen täyttämä painostus kokouksissa toimiii. Oli kyllä nähtävissä mihin esitystä pyörittäneet ihmiset pystyvätkään kun ja jos pääsevät valtaan. Itse kuulun niihin paikalla käyneisiin johon se ei jättänyt mitään muuta jälkeä kuin nämä huolestuttavat havainnot joita oli näkynyt jo muissakin 'joukkokokouksissa' valtikassa ja sirppiliiterissä Kun tuota ilmiötä tutkitaan olisi viisasta samalla tarkastella samalla muitakin uskonnollisia painostusliikkeitä. Samat sosiaaliset voimat ja dynamiikka toiminnassa.
  • JP RoosItselläni on vuoden mittainen aukko: lähdin syksyllä 1968 Chicagoon ja tulin takaisin kesällä 1969. Ennen lähtöäni olin HYYn edustajistossa jossa Eki Tuomioja johti suvereenisti (liiankin) vasemmistoa. Mutta siis paineita muutokseen oli valtavasti, omat kokemukseni olivat selkeimmät Teiniliitosta (jo vuodelta 62). Lyhyesti sanottuna: sekä yliopisto että koulumaailma olivat äärimmäisen konservatismin ja poliittisen rajoittuneisuuden pakkopaidassa, jossa ylläpidettiin vielä osittain 30 luvulta perittyjä rituaaleja ja isänmaallisuutta. Vain pieni porukka harrasti jotain muuta, mutta heillä ei ollut kannatusta. Vanhan valtaus avasi viimeiset padot. Sanoisin että yksi syy siihen miksi muutos meni niin pahasti yli, johtui juuri tästä patoamisesta. Kun tulin takaisin Suomeen niin tilanne oli aivan käsittämättömästi muuttunut. Marxilaiset opintopiirit, hinku liittyä SKP:een (yksi kaveri joka on jo kuollut sanoi minulle että joko olet SKP:ssä tai olet porukan petturi) loputtomat kokoukset, hurja sosiaalinen paine. Mutta ehkä juuri se että jos halusi olla mukana niin paine tehdä kaikenlaisia tyhmyyksiä oli erittäin suuri. Sen jälkeen olen ollut mieluummin yksin oikeassa kuin ryhmän mukana väärässä. Esimerkiksi EU:sta ja eurosta! Ei poliittisesti järkevää mutta sioeria on opettanut...
  • Tarja Koskela · 25 yhteistä kaveria
    vietin osan kesästä 1968 berliinissä ja tutustuin frei universitätin opiskelijatoimintaan. tapasimme mm tsekivaltuuskuntia ja keskustelun ytimessä oli tietysti maan poliittinen tilanne. optimismi vallitsi. loppukesän vietin wienissä. elokuussa tulivat neuvostojoukot ja pakolaisvirrat wieniin. taas kerran koko maailma meni ympäri. on pakko myöntää, että tuo vanhan valtaus ei tuntunut niin mahdottoman merkittävältä. kaipa se sitä jossain mielessä kuitenkin oli.
  • Tarja Koskela · 25 yhteistä kaveria
    siis neuvostojoukot tsekkeihin. tosin lentokonekeskitysten jylinän pystyi kuulemaan. matkaa rajallehan oli todella vähän
  • Risto VolanenHyvä JP, tuo ajatus padosta vastaa täsmälleen minunkin kuvaani. Olen jossakin kirjoittanut, että jo 1900 -luvun alusta suomalaisen lukeneiston päähuomion vei Venäjän kysymys erilaisine muunnelmineen ja sitä pyrittiin pitämään yllä mm. Vapauden Akateemisen Liiton koordinoimana. Näin akateemisessa henkisessä valtavirrassa jäätiin noin 50 vuotta jälkeen länsimaisesta kehityksestä. Tämä loi pohjan sille äkkirysäykselle, jota kuvaat juuri niin kuin itsekin sen näin tapahtuvan. No, rohkenen sanoa, että siinäkin olemme jotenkin lähellä, että parasta on pitää vaikka yksin kiinni siitä minkä näkee oikeaksi.
    MUTTA. Paradoksaalisesti tuo myöhässä tapahtunut padon murtuminen merkitsi sitä, että tulvavesikin oli vanhaa ainetta. Marxilaisuus oli muotia Englannin yliopistoissa 1920-1930 -luvuilla. Keväällä 1968 Pariisin kapinassa Cohn-Bendit suuntautui myös kommunisteja vastaan ja siellä nostettiin Foucalultia. Juuri tämä oli sitten teemana meillä keskustalaisilla, jotka tutkimme Reijo Wileniuksen tukemana sekä tuon kauden Habermasia että myöhäisemmän Wittgensteinin perillisiä kuten von Wrightiä.
  • Pekka Kinnunen · Henkilön Juha Suni ja 3 muun kaveri
    Varmaan oli patoja. Koko yhteiskunta oli varmaan täynnä patoja. Mutta miten intellektualismin kehdossa voidaan järjestää esim. ko. valtaus mahdollisimman epäintellektuellilla tavalla perustuen täysin järjettömään oppiin, jonka karmeat seuraukset olivat varmasti kaikilla jo tuolloin tiedossa.
    Eilen 15:21 sovelluksesta mobile · Tykkää
  • Risto RepoEnpä tiennyt, että meillä on JP Roosin kanssa noin samankaltainen tausta suhteessa vuoteen 1968, minä lähdin Lontooseen, ja lopputarinakin on aika samankaltainen, ehkä vähän viiveellä osaltani. Ja Pekka Kinnunen vastaus kysymykseesi: olemalla tasan tarkkaan yhtä yksiniittinen ajattelussaan kuin sinä näissä kommenteissasi juuri nyt. Muusta ajattelustasi en tiedä.
  • Olli J. Ojanen"perustuen täysin järjettömään oppiin..." ei sovi lainkaan tuohon Vanhan valtaukseen. Valtaus ei lähtenyt mistään opista eikä oikeastaan mistään ohjelmastakaan saati sitten tiedetystä tai tietämättömästä historiasta.
  • Pekka Kinnunen · Henkilön Juha Suni ja 3 muun kaveri
    En voi olla kuin yksiniittinen, kun kyseessä oli diktatuuriin perustuva hirmuvalta, jossa mm. Lenin oli oppi-isä. Yksiniittinen olen myös fasismin suhteen. Vielä noihin patoihin. Niitä on nytkin ja pahoja. Mutta hyväksymmekö me hakaristien käytön nykypäivän patojenpurkutilaisuuksissa ? Natsismin arvioidaan karmealla tavalla surmanneen ehkä 10-15 miljoonaa ihmistä. Marxismin ja Stalinismin uhrien määrän, mm. Kiina mukaanlukien arvioidaan surmanneen toista sataa miljoonaa ihmistä. Ja mitä karmeimmilla tavoilla. Mutta punaliput liehuivat esteettä kaduilla ja tiedotusvälineissä. Jos olen näiden asoiden ja niiden kannattajien suhtee yksniittinen, olen sitä ylpeydellä.
    Eilen 15:42 sovelluksesta mobile · Tykkää
  • Pekka Kinnunen · Henkilön Juha Suni ja 3 muun kaveri
    Mutta vastavoimia tarvitaan nykymaailmassakin, jossa kovat arvot vain voimistuvat. Nyt jo 10-vuotiasikin tietää (silloin ei älymystökään muka tietänyt),etteivät em. aatteet siihen kelpaa. Mikä tuo yhdistävä ideologia voisi olla ? Vai joutaako jopa käsite ideologia romukoppaan ? Suomessa vihreistä ei ollut yhdistäväksi voimaksi ja perusuomalainen aatemaailma on lähinnä Esson baarissa tuotettu. Olitte tuolloin höyrähtäneitä. Mutta älykkäiltä vaikutatte. Olis miele
    ntoista kuulla kommenttejanne - ihan vilpittömästi.
    Eilen 16:03 sovelluksesta mobile · Muokattu · Tykkää
  • Juha Arvid Mikael ManninenEi millään tavoin höyrähtäneitä, koska takana ei ollut yhtenäistä ideologiaa, vain pyrkimys löytää vastavoimia. Puhe patojen murtumisesta on oikeutettua.
  • Olli J. OjanenTuossa niitä osallistujia... (silloisen tyttöystävän, nyk. puolison leikekirjasta kopsattu ja ko. henkilön käsittelemä lentolehtinen, eli kuva ja alleviivaus ylimääräistä)
    Henkilön Olli J. Ojanen kuva.
  • Tapio RajavuoriOlli J.: harvinainen dokumentti, jota en muista koskaan nähneeni. Kaikki nimet ovat tuttuja, mutta kukahan tämän oli kirjoittanut?
  • Asko M Niskala · 2 yhteistä kaveria
    Monta tuttua henkilöä, vaikka taisin kuulua hieman eri jengiin. Olin tuolloin poissa Helsingistä. Oli tyydyttävä katsomaan uutisen televisiosta ja harmitti vietävästi, etten päässyt paikan päälle seuraamaan tapahtumia.
  • Olli J. OjanenMuistelen, että tuota A4 paperia jaettiin liki vimmaisesti silloin iltapäivän mittaan.
  • Tapio RajavuoriIlmeisesti tuo paperi on kirjoitettu Ylioppilaat-Studenterna -ryhmän käytössä olleessa huoneessa, joka sijaitsi tilapäisesti Kannunvalajien toimistossa Uuden ylioppilastalon 5. kerroksessa. Mutta kirjoittajaa en tiedä, vaikka minunkin nimeni on listalla.
  • Juha Arvid Mikael ManninenEihän noiden aikojen marxismi tullut idästä, vaan Länsi-Saksasta, Saksan Liittotasavallasta. Ja se oli vahvasti hermeneutiikalla höystettyä habermasilaisittain tai sitten pääomaloogista, tosin kitkaa pian alkoi syntyä. Läheisyyttämme Neuvostoliittoon voimme kuitenkin kiittää siitä, että toisin kuin Ranskassa ja Norjassa täällä ei päässyt vallitsevaksi maolaisuus. Ja se kulttuurivallankumouksen maolaisuus oli toki eri asia kuin nyky-Kiina.
  • Risto VolanenJuha, kuten edellä sanoin: Paradoksaalisesti tuo myöhässä tapahtunut padon murtuminen merkitsi sitä, että tulvavesikin oli vanhaa ainetta. Monistinen tiedekäsitys tai kuten sanoimme positivismi, oli vuosisadan alkupuolen tuote. Vaikka meillä oli Eino Kaila, siitä ei tullut akateemista päävirtausta. Marxilaisuus oli muotia Englannin yliopistoissa 1920-1930 -luvuilla. Keväällä 1968 Pariisin kapinassa Cohn-Bendit suuntautui myös kommunisteja vastaan ja siellä nostettiin post-strukturalismia ja Foucalultia. Juuri tämä uus-stalinistien aatteellinen jälkeenjääneisyys oli sitten teemana meillä keskustalaisilla, jotka tutkimme Reijo Wileniuksen tukemana sekä tuon kauden useiden tiedonintressien Habermasia että myöhäisemmän Wittgensteinin perillisiä kuten von Wrightin komplementarismia - toisiaan täydentäviä galileista aristotelista metodlogiaa.
  • Timo PenttilaMarxismin sisältöön vaikutti Kansankulttuurin kirjakauppa, jonne tuli myyntiin Neuvosto-Karjalassa painettuja kirjoja. Suomenkielistä marxilaista kirjallisuutta oli painettu siellä kaiken aikaa, mutta nyt sen kysyntä kasvoi. "Marxilaisen filosofian perusteet" oli yksi ensimmäinen luetuista. Se oli neuvostoliittolaista käännettyä tekstiä.Tämä siis 70-luvun alkuvuosina.
  • Juha Arvid Mikael ManninenRisto, jos diagnoosisi olisi oikea, emme olisi voineet olla tapauksessa Yrjö Ahmavaara yhtä mieltä. Minä olin toki vasemmalla enkä lainkaan ainoa lajissani, sinä keskustassa ja toki silloinen Ylioppilaslehti teki hienoa työtä. Et ehkä ole riittävän kiinteästi seurannut, mitä vasemmalla tapahtui. No, onhan tuo "uusstalinismin" nimike lähtöisin lähinnä keskustalaisen Kirjayhtymän kustannustoimittajan eräälle pamfletille antamasta nimestä.
  • Juha Arvid Mikael ManninenToki Ahmavaaran tapauksessa oli kysymys ensisijaisesti asettumisestamme asiantuntijoiden lausuntojen puolelle, vaikka Matti Kekkonen yllättyi kannastamme. Minuun vaikuttivat myös lausunnot Ahmavaaran teoreettisen fysiikan professuurin hausta. Hänen todettiin puolustaneen kantaansa "fast wie fanatisch". Sehän oli tunnusomaista hänen myöhemmillekin esiintymisilleen, vaikka kanta heitti kuperkeikkaa.
  • Raila MurtolaNuoremmille tiedoksi: Kansankulttuurin kirjakauppa sijaitsi Simonkadulla Koiton talossa. Siellä myytiin muun muassa ihanasti kuvitettuja venäläisiä lastenkirjoja sekä Neuvostoliitossa valmistettuja aivan luonnollisen näköisiä eläinleluja. Saakohan sellaisia enää mistään, tarvetta olisi taas? Kirjakaupan punanurkassa oli sitten tarjolla hieman järeämpää kamaa. Ostin muistaakseni juuri sieltä Maon pienen punaisen kirjan. Oi nostalgiaa!
  • Risto VolanenJuha, Ahmavaarahan esiintyi "edistyksellisenä", marxilaisena ja monena muuna. Silloiseen ja nykyiseen analyysiin kuuluu, että ensiksi Suomessa nousi positivistis-teknokraattiseksi virtaukseksi (eli käytännössä yleiseurooppalaiseksi sosialidemokratiaksi muuuntuva) luonnehdittava suuntaus. Ja sinä ja minä näimme heti Ahmavaaran läpi, että hän filosofisesti on siinä ryhmässä. Tällä perusteella me yhdessä luultavasti saimme vaikutettua siihen, ettei häntä saatu myytyä presidentti Kekkoselle. Niin, mehän veimme yhdessä assistenttien paperin Matti Kekkoselle, ja hän luuli ensin meidän tulleen ajamaan Ahmavaaran asiaa - ja yllättyi silmin nähden kun olimmekin asiantuntijoiden kannalla.

    Myöhemmin Ylessa tutkin melko tarkkaan hänen informatiivisen ohjelmapolitiikan ajattelunsa ja siinä hän kyllä melko kätevästi yhdisti skientistisen ajatuksensa brehtiläisyyteen. Siitä analyysistä löysin originaalin tekstin, taidan vielä ripustaa jonnekin.

    Sitten toinen aalto oli ylioppilasradikalismina alkanut 1968 -liikahdus, josta saitte pääosan vedettyä marxilaiseen leiriin, totta kyllä taistolaisuus, satalinismi, uusstalinismi olivat poliittisen retoriikan tuotteita. Mutta ydin oli marxismi, josta kirjoitit monia oppineita juttuja, mm paraktisen päättelyn suhteesta (on muuten vielä mapissa). Tuo peräkkäisten aaltojen rytinä muodosti sitten käytännössä marxilaisten johtaman yleisdemokraattisen väen ajattelun, joka on vaikuttanut syvästi Suomessa ja vieläkin vaikuttaa.
  • Juha Arvid Mikael ManninenEntäs sitten? Keskustakin vielä vaikuttaa eikä tuohon "yleisdemokraattisuuten" tarvitse asennoitua kielteisesti, koska eräät eväämme ovat samoja, vaikka toisissa saatamme kiistellä. On muuten minullakin tallessa Ahmavaaran tekele informatiivisesta ohjelmapolitiikasta. Eipä esittänyt koskaan julkista itsekritiikkiä, haukkui vain toisia.
  • Risto VolanenJuha, olimme vain toisiamme henkilöinä arvostavia aikamme lapsia ja on vain hyvä avata ja tutkia sitäkin historian vaihetta opiksi ja huviksi seuraaville. Viime sotia Suomen osalta tutkitaan jo varmaan kolmatta tai neljättä kierrosta, osaltani koetan antaa virikkeitä tutkia pätevästi myös kylmän sodan aikaa. Keskiviikkona tulee draamadokumentti Snellmanista. Suomen oloissa jokainen sukupolvi käy nämä asiat läpi. 40 vuoden perästä Ukrainassakin pohditaan, kuinka se oikein meni silloin 2013.
  • Juha Arvid Mikael ManninenOnneksemme emme ole ison Ukrainan kaltaisia.
  • Risto VolanenVieraammille viestiketjun lukijoille. Meitä oli kolmen opiskelijan ryhmä, Juha Manninen, Paavo Löppönen ja minä. Olimme kavereita ja aloimme toimittaa yhdessä Reijo Wileniuksen huostaamme uskomaa Katsaus -lehteä. Saimme kaksi numeroa valmiiksi, mutta sitten jakauduimme: Juha marxilaiseksi, Paavo sosialidemokraatiksi ja minä keskustaan.
  • Meeri KoivunenPitäisi oikein tutkia mitä siellä Vanha valtauksessa oikein tapahtui. Kaisa Korhonen ja muutama muu ainakin sai ylenmäärin julkisuutta ja aika pian valtaakin.
  • Juha Arvid Mikael ManninenNiinhän siinä kävi, että Wilenius lakkautti lehden vähäksi aikaa, kun julkaisimme siinä S. Albert Kivisen Rudolf Steineria herjaavan runon.
  • Kari JyrkinenTämä on niin veikeä ketju että se pitäisi johonkin säilyttää sellaisenaan. Ehdotuksia?
  • Risto VolanenKari, mielenkiintoinen sekä kommentti että idea, täytyy miettiä. Juha, tuon muistamme eri tavoin. Kyllä se Katsauksen kolmas numero jäi ilmestymättä sinun, Paavon ja minun ideologisen törmäyksen vuoksi eikä Wileniuksen asiaan puuttumisen seurauksena.
  • Kari JyrkinenPariin kohtaan kohtaan lyhyt kommentti: Volanen tuli sanoneeksi että "Marxilaisuuden silloisen tietämyksen suhteenkin näen samoin kuin sinä (J.A.M.M. -kj) ja siksi oli aika dramaattista, miten nopeasti se aate levisi. Luultavasti sitä oli valmisteltu ja suunniteltu."
    Ikään kuin marxiliaisuus tai radikaali vasemmistolaisuus olisi 1960-luvulla tai "Vanhalla" tipahtunut yhtäkkiä taivaasta. Historioitsijat toki tietää, että sillä oli ja on ja pysyy Suomessakin vahvat ja omaperäiset juuret, vaikka esim. valkoisten 1918 suorittaman punaisten lahtaamisen jäljiltä se vaikeni pitkään (mikä osittain toistui kevytmuotoisena 1990-luvun stallari-ajojahdeissa). -- Suomessa toimi parlamentaarinen, läntisten mittapuiden mukaan laajapohjainen kommunistinen puolue ja sillä oli omat elimensä pitämään yllä marxilaisen opin kehitystä ja levitystä. 1960-luvulla jo yliopistoihinkin tuli jonkin verran puhtaasti työläisperheiden vesoja, ei enää pelkästään asevelidemareita. Painetta siis keräytyi; ei sitä tarvinnut valmistella tai suunnitella.
  • Juha Arvid Mikael ManninenEhkä tuo patojen murtuminen on oikeampi luonnehdinta kuin tienristeys. Patojen murtuessahan vedet virtaavat moneenkin suuntaan.
  • Juha Arvid Mikael ManninenAsiaan kenties voi palata Vanhan valtauksen 50-vuotismuistopäivän yhteydessä. Ne kolme seppäähän ovat jo siellä emmekä varmaan tarvitse muita muistomerkkejä.
  • Risto VolanenKari, kuvaan blogissa itsekin tuota opiskelijoiden uutta taustaa. Siihen tulee sitten mukaan ylempien sosiaaliluokkien lapset, jotka Pekka Tarkan Saarikoskikuvan mukaisesti korvasivat vanhan uskon uudella. Mutta siitä huolimatta rytinä oli uskomaton ja paras selitys sille on tuo myös JP Roosin kuvaama patoaminen ja patojen sortuminen. Patoamisella taas on oma historiansa, kun liittoutuneet eivät sodan jälkeen vaatineet meillä mitään muutoksia vaan 1930 -luvun väki jäi kaikilla aloilla vahvoina virkoihinsa ja asemiinsa myös mm. vääntämään Kekkosta vastaan.

    Asia kirkastui minulle, kun Jouko Tyyri halusi 1980 -luvun puolivälissä ottaa asian esille kanssani. Hän sanoi, että kylmä sota päättyy lännen voittoon, mutta muista sitten, että meillä ei nytkään syrjäytetä hävinneeseen puoleen nojanneita. Niin ei tehty sodankaan jälkeen myöskään siitä syystä, ettei pienessä maassa ole riittävästi lahjakkuuksia vaihtomiehistöön. Huono puoli tässä on ollut se, että nyt jälleen jo ideologisesti hävinnyt joukko on pyrkinyt siirtämään sekä ajattelunsa että turhautumisen seuraaville ikäluokille. Eräs esimerkki tästä on Peter von Baghin Sininen laulu tvssä ja kirjana, missä enemmänkin peitellään kuin avataan sodan jälkeistä kulttuurikehitystä.
  • Kari JyrkinenToistan ihan vaan lonkalta laukoen Kansankulttuurin Punanurkan syntyhistorian. Simonkadun myymälässä toki oli NL:ssa mutta myös Suomessa painettua vasemmistolaista poliittista teoreettista kirjallisuutta koko ajan. Kuitenkin Simonkadun myymälässä se makasi häpeillen perimmäisessä nurkassa lattian rajassa. En tarkistamatta muista ajankohtaa mutta meitä oli kolme ASS:n toimintaryhmän kaverusta, jotka tavallaan suorana toimintana mulkattiin homma. Reijo "Retse" Kalmakurki oikeustieteen opiskelijana otti käsittelyyn johtajan, Kari Salo ehtymättömän empaattisena piti keskustellen kirjakaupanhoitajan sivussa ja itse kirjahulluna yksinkertaisesti siirsin hyllyistä osan kirjoja ensin syrjään, nostin poliittisen kirjallisuuden silmien ja käden tasolle tyhjiksi jääneisiiin tiloihin ja sijoitin (hellästi) muut kirjat lattian tasolle. --
    Punanurkka oli valmis.
    Lupasimme että kohta myynti alkaa käydä. Ja se kävi niin kiihkeästi että kohta koko toinen kerros varattiin Punanurkaksi. En teidä myyntiluvuista mutta Venäältä tiilattiin kohta julisteita rekkalastina (?).
  • Timo PenttilaNoin se varmasti olikin.
  • Risto VolanenJuha, tämä mainio keskusteluhan lähti Hannu Vesan ajatuksesta kilometripylväästä. Pato on oikea kuva, mutta tienristeys myös koska tuo esiin sen, että silloin elinvoimaiset päävirrat läksivät kahteen suuntaan eli keskustaan ja marxilaisiin. Oikeistosta ja sosialidemokraateista ei ole sen jälkeen kuultu aatteellisesti oleellisesti uutta - muuten asia jonka Peter Sloterdijk sanoo erityisesti Ranskan osalta.
  • Kari JyrkinenTuolla Punarkan esimerkillä halusin tähdentää, että banaali vaistonvarainen sormenpäätuntuma ja konkreettinen teko saattaa olla joskus politiikan kannalta tärkeä/tärkeämpi kuin mutkikkaat teoriapohdinnat ja vanhojen viisaiden mietteisiin nukahtaminen. MUTTA, huomioiden että jotkut vanhat viisaat on jo sanoneet julki juuri sen mitä tänä päivänä kiihkeästi etsitään. Siksi teidän akateemisten osaajien työ on siunauksellista (jos sallitte kaunokielisen ilmaisun).
  • Kari JyrkinenSiinä vasemmistolaisessa keskieuroopplaisessa keskustelussa, jota itse yritän seuraea toistuu uuteen rationaliteettiin siirtymisen ongelma. Ns. reaalisosialismi (sellaisena kuin se koettiin idässä ja maailmanpolitiikassa) lopulta jäi (monesta syystä) protososialismiksi, prototyypiksi pyrkiessään ikään kuin käänteisesti toistamaan/kopioimaan kapitalismin kulloistakin vaihetta miinus/plus-merkkisenä. Kumpikin on valmis roskikseen.
    Meidän aikana edessä tuskin tulee tienristeys tai jako marxilaiseen ja keskustaan. Marxilaisuus teoreettisesti sallii ja edellyttäää tätä uutta, uuteen tilanteeseen pohjautuvaa rationaliteettia, mutta jääkö silloin "keskustalaisuus" vain puolustellemaan menneen kapitalismin jäyniä ja "arvoja". -- Nämä ei ole minun aivoituksia vaan lähinnä lehtikirjurin pikamerkintöjä.
  • Raila MurtolaTäytyi oikein Googlesta katsoa, että Kansankulttuurin kirjakauppa lakkautettiin vuonna 1984. Olin silloin aivan muissa kuvioissa. Ateneuminkujalla toimi sittemmin vähän aikaa sen jonkinlainen seuraaja Gogolin nenä. No, eipä Neuvostoliittoakaan enää ole...Näytä lisää
  • Timo PenttilaEsko Seppänen on kirjoittanut kirjan "Punapääoman romahdus", joka kuvaa oloja muutamia vuosia eteenpäin tuosta vuodesta -84.
  • Risto VolanenKari, kiitos monista mielenkiintoisista näkökohdista. Olen myös osaltani havainnut tuon saman tematiikan. Jopa valistuksen loppuun viemisen projektin omaksunut Jürgen Habermas on päätynyt samaan kysymyksenasetteluun. Arvaat, että keskustan osalta näen ...Näytä lisää
  • Kari JyrkinenRisto, itse kiitän. Antamasi vinkit ovat ohjanneet suoraan suomalaisiin alkulähteisiin, ja häpeäkseni joudun tunnustamaan että aikoinaan aktiivisesti politiikkaan osallistuessani niitä ei tullut luetuksi; edessä oli läjäpäin monikielistä muuta tekstiä. -- Eikös jokin sananparsi puhu samaan hengenvetoon sanasta "humanismi" ja pyssyn varmistimesta ;) Itse olen lempeämmin lyhyesti koettanut selittää että humanismi on kaunista ja ylevää, mutta sitä ei voi syödä. Tästä ymmärtääkseni on noussut ja nousee (myös maailman mitassa) se asenteiden, ohjelmien ja tekojen perusero, joka "jakaa" sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vaatijoita ja kauniisti puhumisen kannattajia. Minusta on yks hailee, kuinka kukin kulloinkin nimittelee eri suuntien edustajia. Asia ei siitä muuksi muutu.
  • Risto Volanen Kari, kuten arvaat näistä aatteellisista kysymyksistä olemme jatkuvasti eri mieltä. Tuossa edellisessä kommentissa on oma ajatustapani.
    Kiitos kaikille keskusteluun osallistuneille. Tallennan tämän kotisuvulle.