Blogi

Artturi Leinonen, tasavallan puolustaja

 

Keskustan yhteiskuntatieteilijät järjesti talvella keskustelutilaisuuden Artturi Leinosesta. Suomenmaan toimittaja, tohtori Timo Mikkilä alusti hienosti Ilkan päätoimittajasta tekemänsä väitöskirjan pohjalta. Artturi Leinosen syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 125 vuotta ja kuolemasta 50 vuotta. Menossa on siis hänen juhlavuotensa.

 

Nuorisoseuramies ja kalterijääkäri tuli Ilkan päätoimittajaksi Santeri Alkion jälkeen. Hän kirjoitti 17 romaania ja parikymmentä näytelmää. Hän oli Maalaisliiton kansanedustaja, puoluehallituksen jäsen ja paljon muuta.

 

Tuo paljon muuta oli puolustaa tasavaltaa ja vastustaa radikalisoituvaa Vihtori Kosolan Lapuan liikettä sekä estää Matti Laurilan kanssa Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntien lähtö mukaan Mäntsälän kapinaan. Leinonen kirjoitti vahvasti pohjaa maan ensimmäiselle punamultahallitukselle. Kun sodan jälkeen sotaa edeltäneet asetelmat monien henkilöiden osalta toistuivat, Leinonen kannatti Urho Kekkosta.

 

Eilisessä keskustelussa tuli esiin, kuinka ajankohtaiseksi Artturi Leinosen työ on jälleen tullut. Jyrkkenevää oikeistohenkeä esiintyy jälleen ja tasavaltaa on nytkin puolustettava päättäväisesti. Rohkaisimmekin kaikki Timo Mikkilää jatkamaan kirjoitustyötä Artturi Leinosesta.

 

Eiliselle keskustelulle antoi arvoa myös ministeri Marjatta Väänäsen ja suurlähettiläs Antti Lassilan mukana olo. Marjatta Väänäsellä oli koulutytön muistoja sekä voimahahmona kokemastaan Artturi Leinosesta että kouluajan iklhenkisistä opettajista.

 

Antti Lassilan lapsuuden koti taas oli Lapualla aivan Kosolan naapurissa ja hänen saksanopettajanaan oli ollut itse Hilja Riipinen, johon minun sukupolveni tutustui Arvo Salon Lapualaisoopperassa. Lassila harmitteli useampaan kertaan, että ylihärmäläinen Vihtori Kosolan isä oli muuttanut aikoinaan Lapualle ja poika oli leimannut liikkeelleen syntymäpitäjänsä nimen ja tunnukset.

 

Paikalla olivat myös kaksi läheistä ystävää vuosilta, jolloin oma ikäluokkani kamppaili aatteellisesti tasavallan puolesta silloin vuorossa ollutta jyrkempää vasemmistoa eli nuoria stalinisteja vastaan. Olli Saarela ja Tapio Rajavuori laittoivat sillon itsensä likoon alkiolaisen tasavallan aatteiden puolesta.

 

Osaltani aloin tutustua Artturi Leinoseen, kun jostakin syystä Jyväskylän lyseon kuudesluokkalaisena ostin ja luin vuonna 1960 hänen silloin ilmestyneen Vuosikymmenten valinkauhassa. Kirjoitin siitä aineenkin, jonka arvostettu mutta ei ainakaan keskustalainen rehtori Martti Saraste luetutti koko luokalle. Voi olla, että sen vahva kansanvaltainen ja oikeudenmukaisuuden sanoma sitten myöhemmin osaltaan vaikutti keskiluokkaisen pikkukaupungin pojan puoluevalintaan.  

 

Varmaan monilla oli eilisen keskustelun jälkeen mielessä, että Artturi Leinosen juhlavuotta pitäisi saada vielä näkyviin, esimerkiksi saamalla joulumarkkinoille hänen omaa ja hänestä kertovaa kirjallisuutta. Se loisi hyvää pohjaa ensi vuodelle, kun Johannes Virolaisen syntymästä tulee kuluneeksi sata vuotta.