Blogi

Suomeenko Mussolinin malli?

 

Jyväskylän hyökkäyksen jälkeen viime päivinä on puhuttu uudesta äärioikeistosta. Samaan aikaan maan turvallisuushallinnossa etenee vähin äänin korporatistinen rakenne, jonka historia viitta äärioikealle.

 

Pääministeri Kataisella olisi ollut takanaan tuki yli puoluerajojen, jos hän olisi puolustanut valtioneuvostoa ja pääministerin virkaa omaa oikeistosiipeään, sotilasjohtoa ja talouselämän johtoa vastaan niiden pyrkiessä vaikuttamaan suoraan, ohi maan hallituksen kaikkeen turvallisuushallintoon. Maan sotilas-teollinen ryhmittymä on kuitenkin vienyt tahtonsa läpi. Viime torstaina puolustusministeriön sivulle tuli tiedote, jossa todettiin mm.:

 

”Tiedotteet 31.01.2013 16:00

Turvallisuuskomitean toiminta käynnistyy

Valtioneuvosto antoi 24.1.2013 asetuksen Turvallisuuskomiteasta. Asetus tulee voimaan 1.2.2013 ja sillä kumotaan Turvallisuus- ja puolustusasiain komiteasta annettu valtioneuvoston asetus.”

 

Harvoin tapahtuu näin vähin äänin näin merkittävää takaiskua demokraattiselle oikeusvaltiolle. Tilannetta radikalisoi vielä asetuksen perustelumuistio, joka pyrkii laajentamaan sekä Turvallisuuskomitean ohjausvaltaa että toimialaa kaikkeen mahdolliseen turvallisuuteen ja kaikkiin mahdollisiin turvallisuustilanteisiin (LIITE).

 

Tässä uudessa puolustusministeriön kenraali kansliapäällikön johtamassa Turvallisuuskomiteassa on ylin sotilas- poliisi- ja virkamiesjohto ja sen valmistelusta olevan tiedon perusteella siihen aiotaan nimittää myös kaksi talouselämän ja ay. -liikkeen edustajaa. Näitä nimityksiä ei ole vielä tehty, ja vielä on siis mahdollista vedota kumpaankin suuntaan demokratian puolesta.

 

 

Taustaa

 

Turvallisuuskomitealla on oma pitkä ja lähihistoria. Ajat olivat toiset, kun presidenttiSvinhufvud nimitti 1930 –luvun alussa Mannerheimin Puolustusneuvoston johtoon. Sodan jälkeen Puolustusneuvoston johto demokratisoitiin Tasavallan presidentille ja pääministerille.

 

Vuonna 2000 Lipposen ja Niinistön hallitus lakkautti Puolustusneuvoston uuden perustuslain myötä. Neuvoston sotaan varautumisen ”totaalinen maanpuolustuksen” tehtäviä siirrettiin ”kokonaismaanpuolustuksen” nimellä puolustusministeriölle sekä sen kenraali kansliapäällikön johtamalle virkamiesten Turvallisuus- ja puolustusasiain komitealle (TPAK) sotilassihteeristöineen.

 

Sen jälkeen osa sotilasjohtoa katsoi tilaisuuden tulleen ja pyrki koko viime vuosikymmenen laajentamaan myös TPAK:n avulla sotilashallinnon valtaa kaikissa turvallisuusasioissa. Pääministeri Matti Vanhanen sai sitä torjuttua ja jopa uudistettua maan siviilikriisien johtamista nykyajan vaatimalle tasolle. Silloin osa sotilasjohtoa alkoi turvautua perinteisiin yhteyksiinsä talouselämän ja oikeushallinnon johtoon ja sai tukea myös Kokoomuksen oikeistosiivestä.

 

Näin vahvistunut, presidentti Eisenhowerin varoittavin sanoin, sotilas-teollinen ryhmittymä alkoi ajaa Turvallisuus- ja puolustuskomitean kehittämistä valtion Turvallisuuskomiteaksi, johon tulisivat sotilas- ja poliisijohdon rinnalle samaan pöytään myös elinkeinoelämän ja työntekijäjärjestöjen johto.

 

Tällaista korporaatioihin nojaavaa valtiollista toimintaa vieläpä nyt aseellisten ydintoimintojen osalta ei ole Euroopassa ollut sitten Mussolinin päivien. Jugoslaviassa ja Turkissa valtion turvallisuuskomitea tyyppisiä rakenteita on purettu hallitusti ja monissa arabimaissa kuten Libyassa ja Egyptissä hiljakkoin vähemmän hallitusti.

 

 

Vaarallinen tie

 

Nykyaikaisen demokratian perustana katsotaan olevan kansalaisten ja valtion yhteiskuntasopimus, jossa kansalaiset luopuvat oman käden oikeudesta ja antavat yksinoikeuden väkivaltaan demokraattiselle oikeusvaltiolle ja käytännössä ylimpien valtioelinten johdossa ja valvonnassa oleville toimiville sotilas- ja poliisiviranomaisille.

 

Periaatteessa nyt Suomeen syntymässä oleva Turvallisuuskomitea rikkoo toteutuessaan valtion puolelta yhteiskuntasopimusta, sillä se luo ohi demokraattisten valtioelinten yritys- ja ay. -johtajien suoran vaikutuskanavan aseellisiin viranomaisiin, armeijaan ja poliisiin. Samalla se tarjoaa armeijan johdolle mahdollisuuden mobilisoida yhteiskunnallista tukea ja vaikuttamista ohi demokraattisen valtiojohdon. Jos näin käy, on olemassa vaara, että kansalaisten luottamus demokraattiseen oikeusvaltioon heikkenee, ja irtiotot yhteiskuntasopimuksesta oman käden oikeuteen lisääntyvät toisessakin päässä.

 

Jäljet pelottavat ja ihmettelen hallituksen vasemmiston ja vihreiden, erityisesti Erkki Tuomiojan ja Paavo Arhinmäen, toimintaa. Hallinnon ulkopuolelta tulevat Turvallisuuskomitean jäsenet nimeää lähiaikoina käytännössä puolustusministeriö. Silloin nähdään, onko hallituksen poliittinen vasemmisto pehmitetty antamalla vuorineuvosten lisäksi paikat myös ay. -liikkeen johdolle. Toivon vielä kerran, että ammattiyhdistysliike pohtii onko järkevää mennä mukaan.

 

Vetoan myös talouselämän johtoon, että se harkitsisi vielä kerran. Tunnen hyvin suomalaisen turvallisuushallinnon ja varsin paljon monien demokraattisten maiden turvallisuushallintoa ja –ajattelua. Demokraattisissa maissa toimiville suomalaisille yrityksille voi tulla yllättäviä tilanteita, kun niissä saadaan tietää, että suomalaiset yritykset pyrkivä läntisissä demokratioissa täysin mahdottomalla tavalla saamaan kotimaassaan suoraa vaikutusvaltaa armeijaan ja poliisiin.

 

Tällä tiellä myös maan hallitus saa varautua vastaamaan kysymykseen, vastaako Suomen armeijan ja poliisin hallinto enää jatkossa EU:n jäsenen tai Naton kumppanin kriteereitä. Myös laajemmin, presidentti Eisenhowerin tunnetun puheen hengessä, demokraattisissa maissa tultaisiin vierastamaan ajatusta sotilas-teollisen ryhmittymän (military-industrial complex) aseman virallistamista turvallisuushallinnon ohjaamisessa. On myös hyvin mahdollista, että Genevessä toimiva armeijoiden demokraattista kontrollia globaalisti seuraava Geneva Centre for the Democratic Control of Armed Forces kiinnostuu asiasta.

 

Meillä on jo nyt hyvin toimiva ja kehityskelpoinen huoltovarmuusjärjestelmään perustuva yhteistyömalli kaikkien osapuolten välillä. Onko ammattiyhdistysten tai talouselämän johdon kannalta järkevää vahingoittaa sitä menemällä ohi demokraattisen valtiojohdon sotilas- ja poliisijohdon kanssa salaisesti toimivaan ja tosiasiassa sotilasjohdon kontrolloimaan toimielimeen?

 

Sotilashallinto tulee sanomaan, ettei Turvallisuuskomitealla ole muodollista päätösvaltaa. Pitkän kokemuksen perusteella tiedän, että jo tämän komitean edeltäjä sihteeristöineen on ollut sotilasjohdon menetelmä edistää koko hallinnon läpäisevää ohjausta ja nyt seuraisi koko yhteiskunta. Turvallisuuskomitean asetuksen perustelumuistion mukaan ”Tehtävä edellyttäisi monipuolista Turvallisuuskomitean eri toimintamuotojen hyödyntämistä. Tällaisia käytännön toimenpiteitä olisivat Turvallisuuskomitean kiinteä yhteistoiminta viranomaisten ohella erilaisiin tutkimuslaitoksiin ja elinkeinoelämän keskusjärjestöihin.”

 

Uuteen Turvallisuuskomiteaan on jo nyt asetettu jäseneksi myös poliisiylijohtaja. Mutta miksi sisäministeri hyväksyy kenraalivetoisen komitean ja sen everstivetoisen sihteeristön ohjaamaan poliisia? Onko poliisin kannalta järkevää avata tietä siihen, että suomalaiset alkaisivat ennen pitkää pohtia esimiehen tai luottamusmiehen salaisia yhteyksiä poliisiin? Tällä tiellä mennään siihen, että joutuessaan tekemisiin poliisin kanssa, kansalainen kysyy itseltään, ovatko välit kunnossa esimieheen tai luottamusmieheen.

 

Samoin on kysyttävä, minkä yhteiskunnallisen tarpeen varalle johtavat hallituspuolueet, puolustusvoimat ja poliisi haluavat kehittää ohi maan hallituksen ja parlamentaarisen järjestelmän suorat ja yli vaalien kestävät yhteydet Kokoomuksen ja SDP:n korporatiivisiin taustavoimiin?

 

Siviilikriisien johtamisen osalta Kataisen hallituksen viime joulukuun periaatepäätös ansaitsi tukea siltä osin, että se rajasi turvallisuuskomitean käyttöä konkreettisen kriisitilanteen ulkopuolelle. Mutta nyt asetuksessa itse Turvallisuuskomitean määrittelyksi tuli rooli myös häiriötilanteissa eli kriisijohtamisessa. Asetustekstiin ja etenkin sen perusteluihin on jälleen uitettu monia hallituksen joulukuun periaatepäätöstä kiertäviä muotoiluja, joiden pohjalta puolustusministeriö voi jatkaa vyörytystään kaikkialla hallinnon sisällä ja nyt koko yhteiskunnassa.

 

Demokratiaa, oikeusvaltiota ja kansalaisten turvallisuutta puolustavien suomalaisten on nyt kaikki syy vastustaa uutta Turvallisuuskomiteaa.

 

 

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

 

PS.

Kysymys oikeuskanslerille.

 

  1. Ovatko puolustusministeriön virkamiehet toimineet valmistelijoina ja esittelijöinä virkavelvollisuuksiensa mukaisesti?

Viime torstaina Turvallisuuskomiteasta annetun asetuksen esittelijän muistion mukaan ”Kokonaismaanpuolustuksen käsite on määritetty valtioneuvoston ohjesäännön 16 §:n perustelumuistiossa siten, että sillä tarkoitetaan kaikkia niitä sotilaallisia ja siviilialojen toimia, joilla turvataan valtion itsenäisyys sekä kansalaisten elinmahdollisuudet ja turvallisuus ulkoista, valtioiden aiheuttamaa tai muuta uhkaa vastaan. Kokonaismaanpuolustuksen yhteensovittamiseen kuuluvat julkisen sektorin eli valtioneuvoston, valtion viranomaisten ja kuntien sekä yksityisen sektorin toimenpiteiden ja kansalaisten vapaaehtoisen toiminnan yhteensovittaminen yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen ylläpitämiseksi kaikissa tilanteissa.”

 

Tosiasiassa tässä muotoilussa on kyse toimitusministeriönä toimineen Lipposen hallituksen aikana helmikuussa 2003 esittelijän muistioon salaa ja oikeudellisesti erittäin kyseenalaisesti uitettu kokonaismaanpuolustuksen määritelmä, jolla laajennettiin puolustusministeriön ja TPAK:n toimivaltaa historiallisesta totaalisesta maanpuolustuksesta kaikkeen turvallisuuteen. Silloin toimitusministeristö sanoi itse tekevänsä vain teknisen ja ilman toimivaltamuutoksia tarkoitetun päätöksen valtioneuvoston ohjesäännöstä.

 

Muutamia viikkoja myöhemmin aloittaneelle Jäätteenmäen hallitukselle tämä kaiken kattava kokonaismaanpuolustuksen määritelmä esiteltiin sitten puolustusministeriön virkamiesten toimesta lainvoimaisena ”perinteisenä” kokonaismaanpuolustuksena. Tuolla määritelmällä perustellen puolustusministeriö on sitten pyrkinyt laajentamaan ohjaustaan kaikissa turvallisuusasioissa hallinnon sisällä.

 

Tästä asiasta keskusteltiin Vanhasen hallitusten aikana lukuisia kertoja oikeuskanslerin viraston kanssa. Viraston edustaja myönsi suullisesti esittelijän menettelyn keväällä 2003. Antaessaan lausunnon Hallbergin komitean mietinnöstä oikeuskansleri sitten määritti kokonaismaanpuolustuksen käsitteen oikeudellisen sisällön sen alkuperäisellä rajatulla tavalla. Siksi Turvallisuuskomitean asetusta valmistelleiden ja esitelleiden virkamiesten olisi tullut tuntea asia ja ottaa se huomioon.

 

  1. Tarkastiko oikeuskanslerin virasto huolellisesti Turvallisuuskomiteaa koskevan asetuksen esittelijän muistion?

 

Turvallisuuskomiteaa koskevan asetuksen perustelumuistiossa on useita muita epämääräisiä muotoiluja, jotka merkitsevät kyseenalaista tulkintaa perustuslain määrittämistä toimivalloista valtioneuvostossa. Juuri sellaisten perusteella puolustusministeriö on aikaisemmin käytännössä pyrkinyt laajentamaan toimivaltaansa valtion sisällä. Esimerkiksi

 

esittelijän muistion mukaan

”Turvallisuuskomitean antamat lausunnot, aloitteet ja tarvittavat ehdotukset varautumista koskevien asiakokonaisuuksien yhteensovittamiseksi (esimerkiksi varautumista koskevat strategiat ja toimeenpano-ohjelmat) käsitellään ja esitellään päätettäväksi siitä ministeriöstä, jonka toimialaan asia sisällöltään kuuluu.”

 

”Komiteaan kuuluvan ministeriön kansliapäällikön tehtävä on huolehtia ministeriön ja sen hallinnonalan yleisestä turvallisuudesta sekä varautumisesta sekä komitean muilla jäsenillä on heille kullekin säädetty toimivalta johtaa kokonaisturvallisuuden alaan liittyvien toimien valmisteluja ja toimeenpanoa omilla toimialoillaan ja siten huolehtia osaltaan Turvallisuuskomiteassa yhteen sovitettujen kokonaisturvallisuuden asioiden toteuttaminen.”

 

Perustuslain mukaan

66 §: ”Pääministeri johtaa valtioneuvoston toimintaa ja huolehtii valtioneuvostolle kuuluvien asioiden valmistelun ja käsittelyn yhteensovittamisesta. Pääministeri johtaa asioiden käsittelyä valtioneuvoston yleisistunnossa.”

67 §:n 2. mom.: ”Valtioneuvostossa käsiteltävät asiat on valmisteltava asianomaisessa ministeriössä. Valtioneuvostossa voi olla ministerivaliokuntia asioiden valmistelua varten.”

68 §: ”Kukin ministeriö vastaa toimialallaan valtioneuvostolle kuuluvien asioiden valmistelusta ja hallinnon asianmukaisesta toiminnasta.”

 

 

 

LIITTEET: asetus ja esittelijän muistio.

 

 

Valtioneuvoston asetus Turvallisuuskomiteasta

Annettu Helsingissä 24 päivänä tammikuuta 2013

 

—————

 

Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti säädetään:

Turvallisuuskomitea

Puolustusministeriön yhteydessä toimii Turvallisuuskomitea, joka avustaa valtioneuvostoa ja ministeriöitä. Komitea on kokonaisturvallisuuden alalla toimiva varautumisen pysyvä yhteistoimintaelin ja tarvittaessa häiriötilanteissa asiantuntijaelin.

2 §

Komitean tehtävät

Komitean tehtävänä on:

1) avustaa kokonaisturvallisuuden hallintaan tähtäävässä varautumisessa ja varautumisen yhteen sovittamisessa;

2) seurata ja arvioida Suomen turvallisuus ja puolustuspoliittisen ympäristön ja yhteiskunnan

muutosten vaikutuksia kokonaisturvallisuuden järjestelyihin;

3) seurata hallinnon eri alojen ja tasojen toimia kokonaisturvallisuuteen liittyvien varautumisjärjestelyjen

ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi;

4) sovittaa tarvittaessa yhteen laajoja ja tärkeitä varautumista koskevia asiakokonaisuuksia, kuten valtakunnallisen varautumisen yhteensovittaminen sekä yhteistyömuotojen, toimintamallien, tutkimuksen ja harjoitustoiminnan kehittäminen. Komitea voi tehtävänsä toteuttamiseksi antaa lausuntoja ja tehdä aloitteita kokonaisturvallisuuteen liittyvissä asioissa ennakoivaa varautumista koskevien laajojen ja tärkeiden asiakokonaisuuksien yhteensovittamista koskevista kysymyksistä.

3 §

Kokoonpano

Komitean jäseninä ovat tasavallan presidentin kanslian kansliapäällikkö, pääministerin toimikaudeksi nimitetty valtiosihteeri, ulkoasiainministeriön, oikeusministeriön, sisäasiainministeriön,

puolustusministeriön, valtiovarainministeriön, opetus- ja kulttuuriministeriön, maa- ja metsätalousministeriön, liikenne- ja viestintäministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön ja ympäristöministeriön kansliapäälliköt, Rajavartiolaitoksen päällikkö, poliisiylijohtaja,

pelastusylijohtaja, Tullin pääjohtaja, pääesikunnan päällikkö, sekä Huoltovarmuuskeskuksen

toimitusjohtaja.

Komitean puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan asettaa valtioneuvoston yleisistunto puolustusministeriön esittelystä. Valtioneuvosto voi lisäksi kutsua komitean jäseniksi muita henkilöitä enintään neljän vuoden toimikaudeksi kerrallaan.

Komitean pysyvinä asiantuntijoina toimivat valtioneuvoston kanslian EU-asioiden

osaston päällikkö ja viestintäosaston päällikkö.

Komitea voi kutsua tilapäisiä asiantuntijoita tarvitsemassaan laajuudessa.

Turvallisuuskomitealle asetetaan puolustusministeriön yhteydessä toimiva päätoiminen sihteeristö, jossa on edustettuna monipuolisesti yhteiskunnan eri alojen varautumisen asiantuntemus. Lisäksi komitealla voi olla sivutoimisia sihteereitä. Valtioneuvoston yleisistunto nimittää komitean pääsihteerin ja muut päätoimiset sihteerit.

4 §

Toiminnan järjestäminen

Komitea kokoontuu puheenjohtajan tai hänen estyneenä ollessaan varapuheenjohtajan kutsusta ja on päätösvaltainen, kun vähintään puolet jäsenistä on saapuvilla.

Komitea laatii toimintaansa varten järjestyssäännön. Komitean puheenjohtajalle, varapuheenjohtajalle,

jäsenelle ja sihteerille ei makseta palkkiota.

5 §

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 2013.

Tällä asetuksella kumotaan turvallisuus- ja puolustusasiain komiteasta annettu valtioneuvoston

asetus (288/2003).

Helsingissä 24 päivänä tammikuuta 2013

Puolustusministeri Carl Haglund

Hallitusneuvos Matti Piispanen

 

 

 

 

 

PUOLUSTUSMINISTERIÖ Muistio Liite

Hallitusneuvos 22.1.2013

Matti Piispanen

EHDOTUS VALTIONEUVOSTON ASETUKSEKSI TURVALLISUUSKOMITEASTA

1. Johdanto

Puolustusministeriön yhteydessä toimii Turvallisuus- ja puolustusasiain komitea, josta säädettiin 10.4.2003 annetulla valtioneuvoston asetuksella (288/2003). Tällä asetuksella kumottiin komiteaa koskeva valtioneuvoston ohjesäännön 44 a § (134/2000).

Turvallisuus- ja puolustusasiain komiteasta annetun valtioneuvoston asetuksen 1 §:n 1 momentin komitea mukaan avustaa puolustusministeriötä sekä valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittista ministerivaliokuntaa kokonaismaanpuolustusta koskevissa asioissa.

Kokonaismaanpuolustuksen käsite on määritetty valtioneuvoston ohjesäännön 16 §:n perustelumuistiossa siten, että sillä tarkoitetaan kaikkia niitä sotilaallisia ja siviilialojen toimia, joilla turvataan valtion itsenäisyys sekä kansalaisten elinmahdollisuudet ja turvallisuus ulkoista, valtioiden aiheuttamaa tai muuta uhkaa vastaan. Kokonaismaanpuolustuksen yhteensovittamiseen kuuluvat julkisen sektorin eli valtioneuvoston,

valtion viranomaisten ja kuntien sekä yksityisen sektorin toimenpiteiden ja kansalaisten vapaaehtoisen toiminnan yhteensovittaminen yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen ylläpitämiseksi kaikissa tilanteissa.

Turvallisuus- ja puolustusasiain komitean puheenjohtajana toimii puolustusministeriön kansliapäällikkö ja varapuheenjohtajana valtioneuvoston kanslian kansliapäällikkönä oleva pääministerin valtiosihteeri sekä muina jäseninä tasavallan presidentin kanslian, ulkoasiainministeriön, sisäasiainministeriön, valtiovarainministeriön, liikenneministeriön ja kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäällikkö sekä pääesikunnan päällikkö ja puolustusvoimien operaatiopäällikkö sekä rajavartiolaitoksen päällikkö. Valtioneuvosto voi lisäksi kutsua komitean jäseniksi muita henkilöitä enintään neljän vuoden toimikaudeksi kerrallaan.

Puolustusministeriön päätöksellä Turvallisuus- ja puolustusasiain komitean jäseniksi on määräajaksi kutsuttu EU- valtiosihteeri, oikeusministeriön, valtiovarainministeriön, opetus- ja kulttuuriministeriön, maa- ja metsätalousministeriön, liikenne- ja viestintäministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön ja ympäristöministeriön kansliapäällikkö sekä Huoltovarmuusneuvoston puheenjohtaja.

Valtioneuvoston 5.12.2012 antamassa periaatepäätöksessä kokonaisturvallisuudesta on linjattu, että kokonaisturvallisuuden käsite otetaan käyttöön kuvaamaan yhteiskunnan laaja-alaista varautumista erilaisiin häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin. Kokonaisturvallisuus ei ole tarkoitettu oikeudelliseksi käsitteeksi, joka perustaisi toimivaltuuksia viranomaisille tai muille toimielimille. Tältä osin periaatepäätöksessä ei ehdoteta muutoksia varautumisjärjestelyjen perusteisiin, eikä viranomaisten toimivaltamäärittelyihin.

Periaatepäätöksessä todetaan, että kokonaisturvallisuuteen liittyvän ennakoivan varautumisen pysyväksi yhteistoimintaelimeksi perustetaan Turvallisuuskomitea. Komitea muodostetaan nykyistä Turvallisuus- ja puolustusasiain komiteaa laajaalaisemmaksi ja -pohjaisemmaksi. Säädösmuutosarvioinnissa tulee ottaa huomioon muun muassa valtioneuvoston asetus Turvallisuus- ja puolustusasiain komiteasta.

 

2. Yksityiskohtaiset perustelut

 

1 § Turvallisuuskomitea. Pykälä sisältäisi Turvallisuuskomiteaa koskevan perussäännöksen. Komitea toimisi puolustusministeriön yhteydessä. Komitea avustaisi valtioneuvostoa ja sen ministeriöitä. Komitea olisi oikeudelliselta luonteeltaan kokonaisturvallisuuden alalla tapahtuvan varautumisen pysyvä yhteistoimintaelin. Lisäksi komitea toimisi häiriötilanteen luonteesta riippuen tarvittaessa asiantuntijaelimenä. Kokonaisturvallisuus on tavoitetila, jossa valtion itsenäisyyteen, väestön elinmahdollisuuksiin ja muihin yhteiskunnan elintärkeisiin toimintoihin kohdistuvat uhkat ovat hallittavissa.

Yhteiskunnan elintärkeät toiminnot turvataan viranomaisten, elinkeinoelämän ja järjestöjen yhteistoimintana. Turvaamisen toimiin kuuluvat uhkiin varautuminen, häiriötilanteiden ja poikkeusolojen hallinta sekä niistä toipuminen.

Valmiuslain (1552/2011) 12 §:ssä säädetään, että valtioneuvoston, valtion hallintoviranomaisten, valtion itsenäisten julkisoikeudellisten laitosten, muiden valtion viranomaisten ja valtion liikelaitosten sekä kuntien, kuntayhtymien ja muiden kuntien yhteenliittymien tulee valmiussuunnitelmin ja poikkeusoloissa tapahtuvan toiminnan etukäteisvalmisteluin sekä muilla toimenpiteillä varmistaa tehtäviensä mahdollisimman hyvä hoitaminen myös poikkeusoloissa.

Varautumisen käytännön esimerkkejä ovat muun muassa valmiussuunnitelmat ja suunnitelmat häiriötilanteiden hallintaan, poikkeusoloja tai häiriötilanteita varten tehdyt tekniset ja rakenteelliset etukäteisvalmistelut, yhteistyö- ja toimintamallit, koulutus ja harjoitukset sekä tilojen ja kriittisten resurssien varaukset. Poikkeusolojen ja häiriötilanteiden viestinnän ja tietojen käsittelyn suunnittelu on osa varautumista.

Turvallisuuskomitean tehtäviin kuuluisi muun muassa keskeisten turvallisuuskomitean tehtäväkenttään liittyvien strategioiden valmisteluun osallistuminen ja tarvittava yhteensovittaminen.

Toimivaltaiset viranomaiset vastaavat varautumisesta ja toiminnan ohjaamisesta omalla hallinnonalallaan. Komitealle ei kuulu häiriötilanteen, muunlaisen kriisitilanteen tai poikkeusolotilanteen johtaminen eikä toiminnan ohjaaminen. Häiriötilanteiden hallintaan liittyvän valmistelun tukena hyödynnetään ministerivaliokuntia, kansliapäällikkökokousta, valmiuspäällikkökokousta ja ministeriöiden yhteistyön pysyviä yhteistyöelimiä sekä tarvittaessa häiriötilanteen luonteesta riippuen turvallisuuskomitean

asiantuntemusta.

Komitean asettaminen ei vaikuta Euroopan unioniin liittyvien asioiden käsittelyjärjestelmään eikä ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan valmisteluihin. Turvallisuuskomitean tehtäväalan laajentaminen kokonaisturvallisuuden alalle ei merkitse muutosta varautumisjärjestelyjen perusteisiin, eikä myöskään puolustusministeriölle kuuluvaan tehtävään kokonaismaanpuolustuksen yhteensovittamisessa.

 

2 § Komitean tehtävät. Pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan komitea avustaisi kokonaisturvallisuuden

hallintaan tähtäävässä varautumisessa ja varautumisen yhteen sovittamisessa. Yhteiskunnan toiminnan kannalta keskeistä on toteuttaa eri aloilla toteutettujen varautumistoimenpiteiden seuranta ja yhteensovittaminen pysyvässä ja laaja-alaisessa yhteistyöelimessä. Komitealla on erinomaiset edellytykset sovittaa yhteen eri tahojen näkemykset ja saattaa suosituspäätökset sekä valtioneuvoston että

ministeriöiden toiminnassaan hyödynnettäviksi.

Varautumista johtaa ja valvoo valtioneuvosto sekä kukin ministeriö toimialallaan. Ministeriö yhteensovittaa varautumista omalla toimialallaan. Varautumisen yhteensovittamisesta valtioneuvostossa säädetään erikseen. Turvallisuuskomiteassa käsitellyt asiat käsitellään sen jälkeen siten kuin kulloinkin voimassa olevassa lainsäädännössä säädetään. Turvallisuuskomitean antamat lausunnot, aloitteet ja tarvittavat ehdotukset varautumista koskevien asiakokonaisuuksien yhteensovittamiseksi (esimerkiksi varautumista koskevat strategiat ja toimeenpanoohjelmat) käsitellään ja esitellään päätettäväksi siitä ministeriöstä, jonka toimialaan asia sisällöltään kuuluu.

Pykälän 1 momentin 2 kohdassa säädettäisiin komitean tehtäväksi seurata ja arvioida Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittisen ympäristön ja yhteiskunnan muutosten vaikutuksia kokonaisturvallisuuden järjestelyihin. Kyseessä on valtionjohdon päätöksentekoon liittyvä seuranta- ja arviointitehtävä, jonka tavoitteena on mahdollistaa valtioneuvoston ja ministeriöiden oikea-aikaiset ja kokonaisturvallisuuden hallinnan

kokonaisuutta palvelevat toimenpiteet. Tehtävä edellyttäisi monipuolista Turvallisuuskomitean eri toimintamuotojen hyödyntämistä. Tällaisia käytännön toimenpiteitä olisivat Turvallisuuskomitean kiinteä yhteistoiminta viranomaisten ohella erilaisiin tutkimuslaitoksiin ja elinkeinoelämän keskusjärjestöihin. Tehtävä käsittäisi ministeriöiden hallinnonalojen sekä muiden yhteiskunnan tärkeiden toimialojen kokonaisturvallisuuden alaan kuuluvien järjestelyjen seurannan. Kokonaisturvallisuus käsittää

kaikille ministeriöille kuuluvia tehtäviä ja toimintoja. Normaaliaikaisessa toimien kehittämisessä sekä tilanteissa, joissa kokonaisturvallisuuden päämäärät joutuvat uhatuiksi, joudutaan toimia sovittamaan yhteen ja priorisoimaan. Ajantasainen kokonaiskuva eri alojen kokonaisturvallisuuteen vaikuttavista järjestelyistä on välttämätön edellytys yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen ylläpitämisessä ja kehittämisessä.

Pykälän 1 momentin 3 kohdassa säädettäisiin komitean tehtäväksi seurata hallinnon eri alojen ja tasojen toimia kokonaisturvallisuuteen liittyvän varautumisen järjestelyjen ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi. Turvallisuuskomitea yhteen sovittaisi hallinnon eri alojen varautuisen suunnitelmia, muita ennakkovalmisteluja ja toimia siten, että ne ovat sopusoinnussa keskenään. Siten varmistettaisiin, ettei mikään olennainen asia jää valmisteluista pois eikä tehdä päällekkäistä työtä. Komitean toimintaan kuuluisi

myös valmiuslainsäädännön ja kokonaisturvallisuuden järjestelyjä koskevan muun lainsäädännön ajan- ja asianmukaisuuden arviointi tehtäessä johtopäätöksiä varautumisjärjestelyjen ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi.

Pykälän 1 momentin 4 kohdan mukaan komitea sovittaisi tarvittaessa yhteen laajoja ja tärkeitä varautuista koskevia asiakokonaisuuksia kuten valtakunnallisen varautumisen yhteensovittaminen sekä yhteistyömuotojen, toimintamallien, tutkimuksen ja harjoitustoiminnan kehittäminen. Varautumiseen kuuluu olannaisena osana koulutus toiminta. Valtakunnalliset ja alueelliset maanpuolustuskurssit muodostavat laaja-alaisina kokonaisturvallisuutta käsittelevinä kursseina keskeisen Turvallisuuskomitean

tehtäväalaan liittyvän kokonaisuuden.

Pykälän 2 momentin mukaan komitea voisi tehtävänsä toteuttamiseksi antaa lausuntoja ja tehdä aloitteita kokonaisturvallisuutta koskevissa asioissa ennakoivaa varautumista koskevien laajojen ja tärkeiden asiakokonaisuuksien yhteensovittamista koskevista kysymyksistä.

 

3 § Kokoonpano. Hallinnon eri haarat ylittävien toimien suunnittelu ja niiden toimeenpanon seuraaminen edellyttävät tasavallan presidentin kanslian, kaikkien ministeriöiden, puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen, Tullin ja Huoltovarmuuskeskuksen tiivistä yhteistyötä. Toiminta on pitkäjännitteistä ja edellyttää asioita käsittelevältä organisaatiolta pysyvyyttä. Komiteaan kuuluvan ministeriön kansliapäällikön tehtävä on huolehtia ministeriön ja sen hallinnonalan yleisestä turvallisuudesta sekä varautumisesta sekä komitean muilla jäsenillä on heille kullekin säädetty toimivalta johtaa

kokonaisturvallisuuden alaan liittyvien toimien valmisteluja ja toimeenpanoa omilla toimialoillaan ja siten huolehtia osaltaan Turvallisuuskomiteassa yhteen sovitettujen kokonaisturvallisuuden asioiden toteuttaminen.

Komitean jäseniä olisivat pykälän 1 momentin mukaan tasavallan presidentin kanslian kansliapäällikkö, pääministerin toimikaudeksi nimitetty valtiosihteeri, ulkoasiainministeriön, oikeusministeriön, sisäasiainministeriön, puolustusministeriön, valtiovarainministeriön, opetus- ja kulttuuriministeriön, maa- ja metsätalousministeriön, liikenne- ja viestintäministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön ja ympäristöministeriön kansliapäällikkö, Rajavartiolaitoksen päällikkö, poliisiylijohtaja,

pelastusylijohtaja, Tullin pääjohtaja, pääesikunnan päällikkö ja Huoltovarmuuskeskuksen toimitusjohtaja. Komitean jäsenyys olisi sidottu edellä mainittuihin virkatehtäviin. Kukin virkamies olisi komitean jäsen kyseisen virkatehtävän hoitoajan ja hänen seuraajansa virassa aloittaisi nimitysajankohdastaan lukien komitean jäsenenä hänen jälkeensä. Turvallisuuskomitean jäsenillä ei olisi nimettyjä varamiehiä.

Komitean toiminnassa voi ilmetä tilanteita, joissa tilapäinen sijaisedustus on välttämätöntä.

Turvallisuuskomitean puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan asettaisi pykälän 2 momentin

mukaan valtioneuvoston yleisistunto. Turvallisuuskomiteaa koskevat asiat käsiteltäisiin ja esiteltäisiin puolustusministeriöstä.

Valtioneuvoston erikseen kutsumien jäsenten toimikausi olisi pykälän 3 momentin mukaan enintään neljä vuotta. Esimerkkinä elinkeinoelämän edustajasta valtioneuvoston periaatepäätöksessä kokonaisturvallisuudesta mainitaan Huoltovarmuusneuvoston puheenjohtaja.

Pykälän 4 momentin mukaan Turvallisuuskomitean pysyvinä asiantuntijoina toimisivat valtioneuvoston kanslian EU-asioiden osaston päällikkö ja viestintäosaston päällikkö.

Komitea voisi kutsua myös muita pysyviä asiantuntijoita tai hyödyntää asiantuntijoita tarvitsemassaan laajuudessa.

Pykälän 5 momenttiin ehdotetaan otettavaksi perussäännös komitean sihteeristöstä.

Komitealle asetetaan sihteeristö, joka sijoitetaan puolustusministeriön yhteyteen. Päätoimisessa sihteeristössä olisi asteittain edustettuna monipuolisesti yhteiskunnan eri alojen varautumisen asiantuntemus. Valtioneuvoston yleisistunto nimittäisi komitean pääsihteerin ja muut päätoimiset sihteerit. Sihteeristön osana jatkaisivat nykyiseen Turvallisuus- ja puolustusasian komitean sihteeristöön kuuluvat nykyiset virkamiehet toimikautensa ajan. Turvallisuuskomitealla voisi olla myös sivutoimisia sihteereitä. Sihteeristöä koskevat asiat esiteltäisiin puolustusministeriöstä.

4 § Toiminnan järjestäminen. Pykälässä säädettäisiin Turvallisuuskomitean toiminnan käytännön järjestelyistä. Komitea kokoontuisi puheenjohtajan kutsusta. Puheenjohtajan estyneenä ollessa varapuheenjohtaja kutsuisi Turvallisuuskomitean kokoon. Komitea olisi päätösvaltainen, kun vähintään puolet jäsenistä on saapuvilla. Komitea laatisi työskentelynsä käytännön järjestelyistä järjestyssäännön. Komitean puheenjohtajalle, varapuheenjohtajalle, jäsenelle tai sihteerille ei maksettaisi palkkiota.

5 § Voimaantulo. Asetus ehdotetaan tulevaksi voimaan 1 päivänä helmikuuta 2013. Asetuksella

kumottaisiin Turvallisuus- ja puolustusasiain komiteasta 10.4.2003 annettu valtioneuvoston asetus (288/2003).

 

3. Toimivalta

Suomen perustuslain 119 §:n 2 momentin mukaan valtionhallinnon toimielinten yleisistä perusteista on säädettävä lailla, jos niiden tehtäviin kuuluu julkisen vallan käyttöä.

Myös valtion alue- ja paikallishallinnon perusteista on säädettävä lailla. Muutoin valtionhallinnon yksiköistä voidaan säätää asetuksella. Hallituksen esityksen (HE 1/1998 vp) mukaan ehdotettu asetuksenantovaltuus kattaisi esimerkiksi neuvottelukunnat ja muut vastaavat valtionhallinnon sivuelimiksi luonnehdittavat yksiköt, joiden tehtäviin ei kuulu julkisen vallan käyttöä. Asetuksenantovaltaa koskevien yleisten säännösten mukaan asetuksen antaisi valtioneuvosto, jollei laissa erikseen toisin säädettäisi.

4. Asian valmistelu

Valtioneuvoston periaatepäätöksessä kokonaisturvallisuudesta on määritetty Turvallisuuskomitean

tehtävät, kokoonpano ja toimintaperiaatteet. Asetuksesta on pyydetty ministeriöiden lausunnot ja ne on käsitelty Turvallisuus- ja puolustusasiain komiteassa. Säädösehdotus on ollut tarkastettavana oikeusministeriön laintarkastusyksikössä.

5. Esityksen vaikutukset

Ehdotuksella olisi erityisesti Turvallisuuskomitean sihteeristöä koskevia taloudellisia, organisaatio- ja henkilöstövaikutuksia. Sihteeristön laajentaminen voidaan toteuttaa asianomaisten hallinnonalojen menokehyksiin osoitetuin määrärahoin.

6. Voimaantulo

Asetus ehdotetaan tulevaksi voimaan 1 päivänä helmikuuta 2013.