Blogi

John Rawlsin syntymästä 100 vuotta
John Rawlsin syntymästä on tänään kulunut 100 vuotta. Hän syntyi 21.2.1921 Baltimoressa, Marylandissa ja kuoli Lexingtonisssa, Massachusettsissa 24.10.2002.
 
 
Rawls on yksi aikamme merkittävimmistä filosofeista liberaalin demokratian perustelijana valistuksen perinteen hengessä. Se tarkoittaa, että demokraattisen ihmisen ja yhteiskunnan perusteet ovat luontaisesti jokaisen ihmisen järjessä.
 
 
Käytännössä viime vuosikymmeninä on kuitenkin tullut esiin, ettei pelkästä yksinvaltaisen valtion johdon vaihtamisesta ole seurauksena demokratian toteutuminen. Samoin joitakin vuosia sitten löytyi Princetonin yliopiston kirjastosta Rawlsin teologian maisteri tutkimus, jonka sisältö on Paavalin Roomalaiskirjellä perustellen paljolti sama kuin filosofisesti argumentoitu pääteos "The Theory of Justice". Toinen aikamme merkittävä filosofi Jürgen Habermas esitti siitä perusteellisen kommnetaarin ja se näyttää antaneen hänelle virikkeitä hänen uuteen laajaan länsimaisen aatehistorian esitykseen.
 
 
Osaltani kannatan Snellmanin ja Santeri Alkion perinteen mukaisesti ajatusta sivistysdemokratiasta. Se eroaa Rawlsista kuten myös esimerkiksi Immanuel Kantista siinä, että demokraattinen eli viisas, eettinen ja vapaa ihminen ei ole luonnon lahjana valmis vaan pitkän sivistyshistorian tulos, missä taas kristillisellä ja klassisella sivistyshumanismilla on ollut ja on sen ylläpitäjänä oleva keskeinen paikka.
 
 
Tämä on jatkuvasti myös keskeinen kansainvälisen politiikan kysymys, kun USA:n ja EU:n amerikkalaisitain "liberaalin kansainvälistämisen" politiikka on pitänyt tavoitteenaan autoritääristen hallitusten syrjäyttämistä eri puolilla maapalloa, missä esimerkiksi 2011 arabikevään aikana epäonnistuttiin pahasti. Amerikkalaisessa filosofisessa ja ulkopoliittisessa keskustelussa tämä on nyt keskeinen osa "wilsonilaisen" liberaalin ulkopolitiikan kritiikkiä. Sen laajalti hyväksytty perusteesi on, ettei suhteellisilta voimiltaan heikkenevä länsi voi laskea tulevaisuuttaan sen varaan, että se muuttaisi koko maailman kaltaisekseen.
 
 
Juuri nyt presidentti Bidenin hallinto näyttää kuitenkin palaavan liberaalia järjestystä toteuttavaan ulkopolitiikkaan erityisesti Kiinan ja Venäjän suuntaan ja Suomi on siinä asettunut etulinjaan. Kuitenkin, jos esimerkiksi Venäjällä onnistustaan syrjäyttämään presidentti Putinin hallinto, on hyvin epätodennäköistä että seuraava perusteiltaan saman sivilisaation kehittämä Venäjän hallinto olisi itsestään demokraattinen tai kansainvälisessä politiikassa toisenlainen tai esimerkiksi Suomen naapurisuhteissaan parempi kuin nykyinen.
 
 
Vaikka olenkin filosofina eri mieltä John Rawlsin kanssa, muistan häntä kunnioittavasti ja kiittäen hänen 100 -vuotissyntymäpäivänään. Opiskelin 1975-1976 Boston Universityssä, ja pääsin läheiseen Harvardin yliopistoon Rawlsin luennoille. Kuultuaan, että valmistelin väitöskirjaa Aristoteleen ja von Wrightin prakstisesta syllogismista hän kutsui toimistoonsa keskustelemaan siitä noi tunniksi ja esitti runsaasti kysymyksiä, jotka auttoivat minua ymmärtämään praktiseen syllogismiin liittyvä ongelmia.
 
 
Harvardissa opiskeluun liittyi myös J.F. Kennedy Schoolissa mm. Graham Allisonin ja Richard Neustadtin kevään 1976 kurssi, joka antoi perusteet ymmärtää Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa.