Blogi

Parlamentaarisen demokratian puolesta.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Viime päivinä on puhuttu paljon politiikan ja oikeustieteen asiantuntijoiden suhteesta. On kuitenkin niin, että on olemassa useita oikeustiteellisiä suuntauksia, joista voi johtaa erilaisia poliittisia johtopäätöksiä. Oheisessa kuvassa näistä perinteistä on joitakin esimerkkejä.
 
 
Oikeustieteellisten koulukuntien yksi suuri jakolinja on, perustuuko oikeus kansallisvaltioiden eli Wesfalenin rauhassa 1648 sovitun mukaisesti suvereenien valtioiden perustuslakiensa mukaan päättämiin lakeihin ja kansainvälinen oikeus tällaisten valtioiden sopimuksiin. Vai onko oikeudella jokin ylikansallinen tai yli-inhimillinen perusta, josta viime kädessä johdetaan sekä kansainvälinen oikeus että kansalliset lainsäädännöt. Tällaisia perusteita ovat historiassa olleet mm. paavin, keisarin ja kuninkaiden argumentti edustaa maa päällä yli-inhimillistä järjestystä sekä marxilaisuus.
 
 
Ajankohtaisessa ulkoministeri Haaviston tapauksessa jakolinja menee juuri tällä tavoin.
 
 
Perustuslakivaliokunta ja osa sen asiantuntijoista katsovat, että Suomen valtion ja Suomen rajojen sisällä tulee noudattaa eduskunnan säätämiä lakeja. Kansainvälinen oikeus koskettaa tietenkin Suomea, mutta sen oikeusperusta on Suomen osalta Suomen eduskunnan päätös hyväksyä ko. kansallisvaltioiden keskinäinen sopimus, ja sen tulkinta Suomen osalta on viime kädessä eduskunnan perustuslakivaliokunnan oikeus ja velvollisuus.
 
 
Vihreät ja osa käytetyistä asiantuntijoista taas katsoo, että on olemassa jokin Suomen lakeja ylempi oikeusperusta, joka ylittää nykyisen Suomen lainsäädännön ja jonka tulkintaan heillä on oikeus ohi nykyisen lainsäädännön. Perusteiltaan tällaisen poliittisen argumentoinnin ovat Suomessa itsenäisyyden aikana esittäneet aikaisemmin marxilaisilla perusteilla SDP:n puolue-elimet tammikuussa 1918 sekä 1930 -luvulla kommunismin vastustamisen perustelulla useat Lapuan liikkeen edustajat.
 
 
Lisäksi tässä ajankohtaisessa tapauksessa on tullut myös esiin oikeustieteilijöiden keskuudessa olevan varsin laajaa kannatusta ei-parlamentaarisilla ja yli-kansallisilla suuntauksilla, joiden perusteella katsotaan mm. voitavan ohittaa ulkoministeriön hallintoa säätelevät Suomen lait. Siksi eduskunnan perustuslakivaliokunnan kannanotto Suomen lakien puolesta ja sen taustana oleva laaja parlamentaarinen kannatus ovat erittäin tärkeitä ja suuntaa antavia. Samalla on kuitenkin paikallaan todeta myös vastakkaisen ajattelun uusi nousu vihreissä ja joidenkin oikeustieteilijöiden keskuudessa sekä sen päättäväisen torjumisen ja jälleen demokratian itsepuolustuksen tarve maassamme.
 
 
 --------------
 
(Kuva suurenee klikkaamalla)