Blogi

Ruotsalaisuuden päivä, nostin Suomen lipun

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ruotsalaisuuden ja Kustaa II:n Adolfin päivä, ja olen omakotialueellamme vuorossa nostaa Suomen lippu. Itse Suomen Svenska dagen on alkuisin kesältä 1908, jolloin haluttiin vahvistaa ruotsinkielisen väestönosan identiteettiä. Sitä on paikallaan arvostaa liputuspäivällä.

 

Päivämäärän valinta tuo mieleen muutakin historiaa.

 

Aina 1500 -luvun alkuun asti Euroopan poliittisen historian keskeinen kysymys oli keisarin ja paavin kamppailu universaalista vallasta perustellen sitä itse Jumalan antamalla valtakirjalla. Sen perustelun kaatoi Martti Lutherin vuoden 1917 ”yksin uskosta, sanasta ja armosta” uskonpuhdistus sanoen, ettei siihen suhteeseen tarvita välikäsiä. Jo vuonna 1527 Ruotsi päätti Västeråsin valtiopäivillä Kustaa Vaasan johdolla hyväksyä tämän ”puhtaan opin”. Suomessa sen toteutti käytännössä Mikael Agricola.

 

Kun monet muutkin ajan ruhtinaat seurasivat, tuloksena oli paavin ja keisarin liittoutuminen protestantteja vastaan, ja sitten katkera kolmekymmentävuotinen sota siitä kenellä on valta Euroopassa. Siinä taas Ruotsilla Kustaa II Adolfin johdolla suomalaistenkin voimin oli oma merkittävä roolinsa. Ruotsin valtiopäivät eivät kuitenkaan heti innostuneet. Lupa heltisi vasta, kun kuningas kysyi, haluatteko sotia paavia ja keisaria vastaan kotimaan kamaralla vai Saksassa.

 

Tuolloin Suomen asukasluku oli noin 400 000, ja suomalaiset hakkapeliitat osallistuvat sotaan 18 vuoden aikana 13000- 19000 miehen vahvuudella, mikä merkitsi jatkuvaa täydennysten tarvetta. Arviot kokonaistappioista vaihtelevat 20000 alkaen kaksin tai jopa kolminkertaiseen. Se oli tietenkin yksi osa ruotsalaisen suurvalta-ajan imperialismia, mutta tarkemmin katsoen myös suomalaisten osaa Euroopan tai oikeastaan maailman historiaan.

 

Kolmekymmentävuotinan sota päättyi uskonpuhdistuksen voittoon eli paavin ja keisarin vallan tappioon vuoden 1648 Westfalenin rauhassa. Se perusti suvereenin eli paavista ja keisarista riippumattoman valtion sekä maallisissa että kirkollisissa asioissa. Se taas perusti nykyäänkin maailman järjestyksen perustana olevat suvereenit kansallis- eli ”Westfalenin valtiot” ja näiden sopimukset kansainvälisen oikeuden perustana. Suvereenin valtion sisällä taas jatkui suvereenien kansalaisten kehittyminen ja näiden hyväksymän perustuslain mukainen demokraattinen valtion sekä nykyaikaisen talouden syntyminen. Ja Snellmanin kansallisuusaatteen ajatuksin Suomi on sen kehityksen upea erityinen muoto.

 

Uudella ajalla tätä pitkän sivistyshistorian tuloksena syntynyttä suvereenia kansalaista ja hänen suvereenia demokraattista valtiotaan ja talouttaan ovat horjuttaneet monet uudet universalistiset ideologiat, jotka keisarin tai paavin tavoin asettuvat suvereenin demokraattisen ihmisen ja valtion yläpuolelle väittäen edustavansa universaalia oikeaa – ja samalla ovat hajottaneet suvereenin ihmisen psyyken ja hänen valtionsa perustana olevaa sivistyshistoriaa. Tämä aika kertoo, että sitä sivistystä, joka on synnyttänyt demokraattisen ihmisen ja hänen valtionsa, on jatkuvasti puolustettava.