Blogi

Korona ja oikeusideologioiden törmäys
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Pääministeri Sanna Marin mukaan: "On tullut kieltämättä yllätyksenä, että meidän lainsäädäntömme on näin jäykkä ja puutteellinen." Se on totta ja sillä on taustansa.
 
 
 
Perimmiltään Suomessa nyt törmäävät keskenään "oikeustieteen" pääsuuntaukset - eikä mikään ole pohjimmiltaan niin ideologinen kuin "oikeusideologia".
 
 
 
John Locken, K.J. Ståhlbergin ja vielä Veli Merikosken kannattaman parlamentaarisen liberaalin demokratian oikeusopin mukaan "On olemassa monia asioita, joiden hoitamiseen laki ei mitenkään sovellu (eli asioihin, joita ei ole voitu ottaa huomioon lakia säädettäessä), ja ne on välttämättä jätettävä harkintaan hänelle, jolla on käsissään toimeenpaneva valta." - Ja "hänen" eli hallituksen taas on oltava parlamentaarisen, tuomioistuinten ja julkisuuden valvonnan alainen. Eriasteisia erityistilanteita, kriisejä ja poikkeusoloja varten tulee siksi säätää tarvittavat lait - eikä vain joko täydellistä nomaalitilannetta tai poikkeusoloja varten.
 
 
 
1970 -luvun jälkeen Suomen valtiosääntöoikeuden, kansainvälisen oikeuden, ihmisoikeusoikeuksien yliopistollisissa tiedekunnissa ovat saaneet vahvan aseman erilaiset "poikeuspositivistiset" ja "post-marxilaiset" suuntaukset, joiden perusidean voi tiivistää Hans Kelsenin sanoin: "Laissa ei ole mitään poikkeusta... laki pysyy voimassa muuttumattomana jos konkreettisessa tilanteessa tosiasiat eivät vastaa normia." Sen vaikutuksesta vuoden 2000 perustuslain toteutus tehtiin vähin äänin sellaiseksi, että maan hallituksen on ilman Valmiuslakia lähes mahdotonta johtaa kriisejä ja Valmisulain oloissakin erittäin vaikeata.
 
 
 
Tämän seurauksena Suomen valtion koko kriisijohtamisjärjestelmä on vaarallisen kehittymätön verrattuna useimpiin muihin länsimaihin. Kun sitä on yritetty korjata - kuten vuoden 2004 tsunamin jälkeen - vanhimmat turvallisuusviranomaiset ovat liittoutuneet puolustamaan reviiriään ja estämään sen. Pahimmillaan sama "positivistis-postmarxilainen" oikeusideolginen suuntaus on viime aikoina johtanut demokraattisen valtion ja sen sopimusten yläpuolelta johdetuista oikeusperusteista lähtien valtion suvereenisuuden kokonaan kieltämiseen mm. ulkosuhteiden erityis- ja poikkeustilanteissa. 



Demokraattisessa oikeusvaltiossa on kansalaisten oikeusturvan vuoksi välttämätöntä, etteivät ylemmät valtion tasot puutu yksittäisiin "toimivaltaisten viranomaisten" päätöksiin niiden yhdenvertaisuuden turvaamiseksi. Mutta sitä ei ole tarkoitettu betonoimaan hallinnon yksiköiden virkavaltaa kriisitilanteissa, jolloin parlamentaarisen hallituksen eli valtion johdon tulee johtaa tehokkaasti sekä joskus nopeastikin ja ennakoiden kaikkien viranomaisten yhteistoimintaa kansalaisten turvallisuuden suojaamiseksi.
 
 
 
Samasta asiasta kiisteltiin kiivaasti Saksassa Weimarin tasavallan aikana 1920 -luvulla, ja tilanne ajautui siihen, että Hans Kelsenin oikeuspositivismin vaihtoehdoksi nousi Carl Schmittin oikeusideologia, jonka mukaan valtiossa pitää olla lain yläpuolella oleva "suvereeni" johtaja tekemässä päätöksiä tilanteissa, joihin ei ole valmiita lakeja eli tehdä päätöksiä poikkeusoloissa. Kelsenin mukaan "Ei ole olemassa normia, joka on sovellettavissa kaaokseen. Suvereeni on se joka päättää poikkeuksesta." Kun tiukka Kelsenin opista kiinni pitäminen ei toiminut Weimarin sekavissa oloissa, Schmitt sai kannatusta oikeustieteilijöiden keskuudessa ja hänestä tuli Hitlerin vallankaappausta avustanut oikeusoppinut kaikkine seurauksineen.
 
 
 
Kelsen ja Schmitt eivät siis ole sen enempää hyväksyttäviä kuin ainoita vaihtoehtoja. Nyt on tärkeätä johtaa tämä koronakriisi päättäväisesti ja ammattitaitoisesti Locken-Ståhlbergin-Merikosken parlamentaarisen demokratian pohjalta. Sitä vaativat sekä kansalaisten turvallisuus että parlamentaarisen liberalismin demokratian toimintakyvyn osoittaminen - ja Schmittin tapaisen ajatuskulun välttäminen, mistä on ollut jo Suomessakin oireita.
 
 
 
Tämän kriisin jälkeen on sitten saatava Suomen kriisilainsäädäntö ajan tasalle parlamentaarisen demokratian mallin ja uuden turvallisuusympäristön tarpeiden pohjalta - sillä ilmastomuutoksestakin johtuen tämä ei ole viimeinen kriisi joka ainakin alkaa Valmiuslain kriteerejä alemmalla tasolla - puhumattakaan "harmaan alueen" kriiseistä ja erityistilanteista jotka ovat yhden hallinon sektorin mahdollisuuksia suurempia mutta Valmiuslain kriteerejä pienempiä.
 
 
 
 
 
(Kuvassa länsimaiden oikeusideologioiden pääsuutausten edustajien ydinajatuksia. Kuva suurenee klikkaamalla.)