Blogi

Mitä Washingtonissa tapahtui

 

 

 

 

 

 

 

Kun presidentti Niinistön Washingtonin vierailusta on jäänyt vaille julkista huomiota Suomelle ehkä tärkein asia, on paikallaan tarkastella sitä.

 

 

Lehdistötilaisuudessa presidentti Trump palautti aluksi mieleen Suomen ja Yhdysvaltojen diplomaattisuhteiden solmimisen sata vuotta sitten – paradoksaalisesti silloin Suomen kannalta elintärkeä asia, mutta viime keväänä Yhdysvaltojen ulkoasiain hallinnon hyvin muistama ja Suomen unohtama. Paradoksaalista senkin vuoksi, että silloin presidentti Wilson päästi Suomen kiipelistä, johon nuori valtio oli ajautunut arvioidessaan kuningashankkeessaan väärin geopoliittisen tilanteen ja asemansa.

 

 

Eilen presidentti Trump myös muistutti, että vaikka Suomi ei ole Naton jäsen se osallistuu moniin Naton hankkeisiin ja harjoituksiin. Väliin mahtui luetun paperin ulkopuolelta heitto, että ”säästätte paljon rahaa”. Se kuvasti presidentti Trumpin yleistä asennetta Natoon, mutta sopii myös amerikkalaisten kokonaiskuvaan. Voimme hoitaa paremmin pohjoisen eli Arktisen alueen pohjoisen turvallisuusasioita, kun niihin ei sekaannuta alueen ulkopuolelta eli ei myöskään alueen ulkopuolisten Naton jäsenten taholta.

 

 

Tätä seurasi presidentti Trumpin valmistellussa ja luetussa puheenvuorossa Yhdysvaltojen viime vuosien ehkä merkittävin linjaus Arktisen alueen ("the Arctic") ja siinä samalla Pohjois-Euroopan turvallisuuspolitiikasta: ”Yhdysvallat ja Suomi myös toimivat yhdessä edistääkseen vakautta, merenkulun vapautta ja kansallista itsemääräämisoikeutta Arktisella alueella. Kumpikin kansakunnistamme on sitoutunut turvaamaan Arktisen alueen – vapaana ulkoisesta puuttumisesta (”intrusion”, myös ”tunkeutuminen” ja ”sekaantuminen”), väliintulosta (”interference”, myös ”häirintä” ja ”estäminen”) ja pakottamisesta. Sanalla sanoen, me uskomme, että Arktisen alueen asiat tulisi hoitaa Arktisen alueen nykyisten (”actual”, myös ”varsinainen”, ”tosiasiallinen”, ”suoranainen”, ”todellinen”, ”tämänhetkinen”) kansojen toimesta. Ja kuten tiedätte, muita kansoja on tulossa Arktiselle alueelle, emmekä pidä siitä. Emmekä voi antaa sen tapahtua, emmekä tule antamaan sen tapahtua.”

 

 

Mitä ovat nämä ”Arktisen alueen nykyiset kansat”? Presidentti Niinistö mukaan ”Me molemmat yhdessä kuuden muun kanssa muodostamme Arktisen neuvoston. Ja teemme lujasti töitä.” Ne kuusi muuta ovat siis Kanada, Tanska, Islanti, Norja, Venäjä ja Ruotsi.

 

 

Presidentti Trumpin mukaan ulkopuoliset pidetään pois Arktisen alueen asioista, siis käytännössä EU:n tai Naton muut jäsenvaltiot ja Kiina. Hänen jyrkkä linjauksensa vastaa Atlantin valtojen – siis Yhdysvaltojen ja jo sitä ennen Englannin – pitkää linjaa, mutta ei ole varmaa, onko presidentti Niinistön tulkinta aivan sama.

 

 

Toisen maailmansodan jälkeinen kylmän sodan aika oli lyhyt ja poikkeuksellinen. Historian saatossa sekä Atlantin vallat että Venäjä ovat nähneet pohjoisen Euroopan sen todellisen maantieteen mukaisesti keskinäisenä raja-alueenaan, jolla ne välttävät keskinäistä sotaa ja jolta ne työntävät tarvittaessa ulos muut suurvallat. Nyt globalisoituneen maailman ja sulavan Jäämeren aikana maapallokartalta katsoen tuo asetelma korostuu jälleen, ja juuri se oli eilisen presidentti Trumpin lausunnon ydin. Itse ajatus on kuitenkin vaikuttanut jo vuosia Yhdysvaltojen politiikkaan.

 

 

Paitsi sodassa myös rauhoissa Atlantin vallat ja Venäjä ovat pitkään sopineet keskenään pohjoisen raja-alueensa tasapainon, jossa kumpikaan ei voi etuilla kärsimättä itse – vaikka viime vuosina on voinut havaita ja pohtia amerikkalaisten Naton ohittavaa lisääntyvää sotilaallista asemoitumista suoraan Ruotsiin ja Suomeen. Olen toisessa yhteydessä pohtinut kokonaiskuvaa, mutta voi lisätä, ettei kaukana ole ajatus suoran turvallisuuden tarjoamisesta Naton ohi vähentämään riskiä muiden eurooppalaisten maiden etenemistä alueen sotilaallisiin asioihin.

 

 

Presidentti Niinistö vastasi puheenvuoroaan viittaamalla Arktisen alueen avautuviin meriteihin, mahdollisiin luonnonvaroihin ja suuriin riskeihin. Osa riskien torjuntaa on, että ”meidän tulisi säilyttää alhainen jännitys, johon me olemme tottuneet siellä. Ja juuri siitä olemme keskustelleet, ja minä todella arvostan Presidentin kantaa korostaa sitä. Se ei ole paikka sotavoimille (’It is not a place for military’)”.

 

 

Suomen ensimmäinen ongelma on kuitenkin, että sotavoimien aktiviteetti on jo lisääntynyt täällä, eli viime vuosina lisääntyvästi juuri Jäämeren reunalla pohjoisen Suomen, Ruotsin ja Norjan tontilla ja sitä vastaavalla Venäjän tontilla. On mahdotonta sanoa, kuinka paljon tästä kehityksestä on juuri sotilaista lähtöisin olevaa ja kuinka paljon eri puolten ylimmistä valtionjohdoista. Joka tapauksessa presidentti Niinistön vierailu kertoi, että Washingtonissa asia on nyt pöydällä Valkoisessa talossa. Kuten sanottu, sen näkökulmasta presidentti Trumpin lausunto kuten maantiede ja historia perustelevat Yhdysvaltojen politiikkaa vakauttaa omaa rajaseutuaan suoraan yhteydellä alueen muihin maihin, joihin kuuluu yhtenä kahdeksasta ja merkittävimpänä myös Venäjä. Suomella on roolinsa etujensa mukaisessa edistämisessä tai sitten sopeutumisessa. Siinä katsotaan karttaa eikä puhuta arvoyhteisöstä.

 

 

Suomen toinen kysymys on tunnistaa Jäämerellä ja sen pohjoiseurooppalaisella rannalla jännite Yhdysvaltojen tavoiteen ja mahdollisesti kehittyvän Euroopan tai EU:n yhteisen ja ranskalaisittain jopa "suvereenin" puolustuksen välillä.

 

 

Suomen paikka kolmen tien risteyksessä on tällä kertaa vielä monimutkaisempi kuin ennen. Aikaisemmin Atlantin vallat ja Venäjä ovat yhdessä häätäneet täältä Ranskan tai Saksan, mutta tässä globalisoituneessa maailmassa menossa oleva Yhdysvaltojen ja erityisesti Saksan lisääntyvästi vaikea suhde on vaarallinen kaikille. Se johtaisi tai on jo johtamassa perinteisten atlanttisten länsivaltojen sekavaan kilpalaulantaan kaikkien muiden ulkopuolellaan olevien suurvaltojen suuntaan kuten myös kyvyttömyyteen olla yhdessä ratkaisemassa sekä yhteisiä omia että koko ihmiskunnan väistämättä yhteisiä ongelmia.

 

 

Eli suomalaisittain, vaikka pohjoisen Euroopan turvallisuuskysymysten erityinen luonne on syytä tunnistaa ajoissa, tarjoaa EU:n jäsenyys sekä hyvät suhteet Saksaan ja Ranskaan mahdollisuuden Yhdysvaltojen ja Euroopan suhteen edesauttamiseen globalisoituneen maailman vaatimusten mukaisesti – ja jos asian hoidetaan kestävällä tavalla siinä vakaudessa on sekä muiden että Suomen edun kannalta paikkansa myös vakaalla Venäjällä. Itse asiassa ainakin osa tästä puolesta asiaa tuli esiin myös presidentti Niinistön lausunnoissa Washingtonissa.