Blogi

Savuavan paperin arvoitus

 

 

 

 

 

 

 

 

(Täydennys 26.1.2020.)

 

Kuvasin 14.7.2019 silloisen Helsingin Sanomissa olluta tietovuotoa koskeneen uuden tietovuodon juridista tilannetta. Tänään 26.1.2020 Turun Sanomat julkistaa kolmannen, VNK:n asiakirjaan pohjautuvan vuodon: 

 

"Tietovuototutkinnassa epäiltynä oleva kontra-amiraali evp. Georgij Alafuzoff työskentelee vastuullisena johtajana valtioneuvoston kanslian (VNK:n) tilaamassa ”Venäjän strategisen viestinnän erityispiirteet”-tutkimushankkeessa."

 

"Lännen Median saamien VNK:n asiakirjojen perusteella Alafuzoffin johtamassa hankkeessa on tarkoitus selvittää, millä tavoin informaatiovaikuttamista voidaan tunnistaa."

 

Tämä uusi vuoto lisää edelleen asian mielenkiintoisuutta. Siksi on paikallaan vielä täydentää sen juridisen tilanteen kuvausta. Ilmeisen paljon on pelissä, sillä Rikoslain Valtiopetosluvun 7 §:n mukaan:

 


"Turvallisuussalaisuuden paljastaminen
Joka oikeudettomasti julkistaa tai toiselle välittää, luovuttaa tai ilmaisee taikka tällaista tarkoitusta varten oikeudettomasti hankkii tiedon seikasta, joka Suomen ulkoisen turvallisuuden vuoksi on säädetty tai määrätty salassa pidettäväksi tai joka tekijän tieten on sen laatuinen, että sen paljastuminen on omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa Suomen maanpuolustukselle, turvallisuudelle, ulkomaansuhteille tai kansantaloudelle, on tuomittava turvallisuussalaisuuden paljastamisesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi."

 

Toisin sanoen, vaikka esitutkinta ei löytäisikään Helsingin Sanomiin vuotaneiden muistioiden vuotajaa tai näyttöä epäillystä, myös julkistamisesta seuraa oikeudenkäynti ja vähintään neljän kuukauden rangaistus. Sitä ei siis voi enää välttää. Jos taas itse vuotamisesta tutkinnan jälkeen syyte nostetaan jollekin henkilölle, hänellä on mahdollisuus puhua oikeudessa suunsa puhtaaksi asiasta sekä siihen liittyvästä ja se voi olla monien kannalta mielenkiintoista kuultavaa - vaikka oikeudenkäynti olisi salainen. Onpa vuotojen ja niiden ajoituksen motiivina mitä tahansa, siihen on valittu ilmeisen arvokas työkalu.

 

 
Täydennys päättyy.
--------------

 

 

Alkuperäinen 14.7.2020.

Viime päivinä on julkisuudessa kerrottu, että ”STT:n tietojen mukaan kontra-amiraali evp. Georgij Alafuzoffia epäillään tietovuototutkinnassa, jossa on selvitetty sotilastiedustelun aineistojen päätymistä Helsingin Sanomille.”

 

 

Asia ansaitsee tarkempaa tarkastelua.

 

 

Esitutkinnan ollessa kesken, kyseessä on uusi vuoto, koska laissa viranomaisten asiakirjojen julkisuudesta säädetään salaisiksi ”poliisille ja muille esitutkintaviranomaisille ja syyttäjälle sekä tarkastus- ja valvontaviranomaisille tehdyt ilmoitukset rikoksesta, esitutkintaa ja syyteharkintaa varten saadut ja laaditut asiakirjat sekä haastehakemus, haaste ja siihen annettu vastaus rikosasiassa, kunnes asia on ollut esillä tuomioistuimen istunnossa taikka kun syyttäjä on päättänyt jättää syytteen nostamatta…”

 

 

Ilta-Sanomat perustelee, että ”STT kertoo epäillyn nimen jo esitutkinnan ollessa kesken, koska kyse on erityisen vastuunalaisessa asemassa työskennelleestä henkilöstä ja poikkeuksellisen paljon huomiota ja keskustelua herättäneestä tapauksesta.”  Ja lisäksi, että ”Esitutkintalaissa kuitenkin sanotaan, että tutkinnasta voi olla tarpeen tiedottaa muun muassa asian yhteiskunnallisen merkityksen tai sen herättämän yleisen mielenkiinnon takia.”

 

 

Esitutkintalaki sanoo, että esitutkinnasta voi antaa tietoja sen ”…yhteiskunnallisen merkityksen, sen herättämän yleisen mielenkiinnon, rikoksen selvittämisen, rikoksesta epäillyn tavoittamisen, uuden rikoksen estämisen tai rikoksesta aiheutuvan vahingon estämisen vuoksi…” Sekä, että ”Henkilön nimen tai kuvan saa antaa julkisuuteen vain, jos se on välttämätöntä rikoksen selvittämiseksi, rikoksesta epäillyn tavoittamiseksi, uuden rikoksen estämiseksi tai rikoksesta aiheutuvan vahingon estämiseksi.”

 

 

Mutta laki sanoo myös, että ”Oikeus antaa tietoja esitutkinnasta julkisuuteen on tutkinnanjohtajalla ja hänen esimiehillään sekä heidän määräämällään muulla virkamiehellä. Oikeus tietojen antamiseen on myös syyttäjällä esitutkinnan päättymisen jälkeen.” Ilta-Sanomien mukaan kuitenkin ”Keskusrikospoliisin tutkinnanjohtaja Janne Järvinen perustelee poliisin pitkää hiljaisuutta sillä, ettei keskeneräistä tutkintaa kommentoida.”

 

 

On mahdollista, että poliisin suorittama esitutkinta on nyt lausunnolla asianosaisilla eli Alafuzoffilla, Pääesikunnalla ja Helsingin Sanomilla, sillä lain mukaan: ”Ennen esitutkinnan päättämistä asianosaisille on varattava tilaisuus antaa esitutkintaviranomaiselle loppulausunto esitutkinta-aineiston riittävyydestä, näytön arvioinnista, oikeuskysymyksistä tai muista asian käsittelyn kannalta tärkeistä seikoista….” Jos tutkinta on edennyt tähän vaiheeseen, poliisin lisäksi vain joku näistä kolmesta on voinut vuotaa salassa pidettävän asiakirjan tietoja STT:lle, vaikka epäillyllä tuskin on siihen intressiä. On mielenkiintoista nähdä mitä tämä tapaus tuo julkisuuteen kaikkien näiden asianosaisten suhteista, kun savuava paperi on nyt varomattomuudesta tuotu julkisuuteen.