"Pyysit taakkoja kantaaksesi -. Ja valitit kun niitä laskettiin
hartioillesi. Ajattelitko jotakin muuta? Luulitko, että voi uhrautua tuntemattomana? Uhrautumisen uhriahan on siinä, että tuomitaan vastakohtanaan.
Oi Filippuksen Kesareaa: hyväksyä
tuomituksi tuleminen toiminnan väistämättömänä tuloksena ja edellytyksenä, hyväksyä jo silloin kun sitä suunnittelee ja siitä päättää."
Dag Hammarskjöld: Tienviittoja
Ensimmäinen asia on tietää, missä
maa on ja tahtoa, mihin sen vie ja kenen tuella. Se on välttämätön perusasia, mutta se ei ei riitä.
Mannerheim sanoi heti talvisodan jälkeen uudelle esikuntapäällikölleen
kenraali Heinrichsille olleensa ”jo kauan sitä mieltä, ettei se raja (Tarton rauhan 1920) voinut olla pysyvä raja kahden itsenäisen kansakunnan välillä, joista toinen on heikko ja toinen mahtava”. Heikki Haavisto sanoi
tammikuussa 1991, että vaikka hän itse vastustaa, EU:n maatalouspolitiikka tulee tavalla tai toisella toteutumaan myös Suomessa.
Poliittisen johtajan kansa ja kannattajat odottavat täyttä voittoa, joka on mahdoton. Hänen tehtävänään on saavuttaa näille paras mahdollinen tappio kuten Mannerheim ja Haavisto.
Dag Hammarskjöld ja Platon sanoivat, että kun toimii oikein väärässä maailmassa, tulee väistämättä
tuomituksi. Se on hyväksyttävä ennalta, kun ottaa tehtävän. Presidentti Koivisto sanoi asian niin, että kaikki politiikka on väärää – jonkun mielestä ja aina median.
Siksi valtioneuvoston linna on paikka, johon mennään voittajana ja josta lähdetään tappion kärsineenä.
Valtiot, "toimivaltaiset viranomaiset" ja ihmiset toteuttavat aina omaa käsitystään oikeasta ja poliittisen
johtamisen tehtävä on sovittaa ne yhteen. Siksi johtajan on aina ja erityisesti kriisissä laitettava itsensä likoon tuloksen saamiseksi. Muutoin tulee suuri kriisi, jota kukaan ei pysty johtamaan.
Johtajan on sekä näytettävä suuntaa että pidettävä korttinsa piilossa. Ennen lopullista päätöstä
tulee vastavoimia ja yllättäviä käänteitä, ja siksi ei voi ennalta sulkea ovia. Sitoutuminen ennen loppupeliä vanhoin, väärin tai "asintuntijoiden" suppein tiedoin tuo tappion. Kun poliittinen johtaja ei voi kertoa
kenellekään perimpiä ajatuksiaan, hän on aina yksinäinen.
Ulkoisesti korkeinkaan asema
ei tuo valtaa vaan mahdollisuuden siihen. Kaikki valta on viime kädessä arvovaltaa ja osaamista käyttää aseman mahdollisuuksia. Jos arvovaltaa tai osaamista ei ole, muut eivät välitä. Osaamiseen kuuluu tietää,
että heidän toiveeseensa ja pelkoonsa on hänen valtaansa.
Siksi vastustajat ja media keskittävät
kritiikin poliitikkojen maineeseen eli arvovaltaan.
Kun on puhuttu kriittiseen sävyyn Mannerheimin tarkkuudesta
ulkoisen kuvansa suhteen, ei ole ymmärretty, että se oli ydinosa hänen valtaansa. Jokainen onnistunut seuraaja on ottanut oppia.
Poliittisen johtajan suuri vaara on ihmisten luontainen sulaminen päästessään lähelle häntä eli suurta valtaa. Siitä seuraa imartelua ja helposti oma päähän meno, joka
on etenkin nuoren johtajan suurin vaara. Se johtaa umpikujaan ainakin johtajan, mutta usein myös hänen johdettavansa. On siis vältettävä joutumasta poliittisen lähipiirin tai hallinnon "toimivaltaisten viranomaisten" vangiksi
ja etsittävä ne ohittavaa informaatiota niin, ettei se johda näiden lähimpien epälojaalisuuteen. On siis päästävä herkästi lähelle ja samalla säilytettävä tietty etäisyys.
Johtaminen on nykyisen muuttamista uudeksi ja siksi se kohtaa aina vanhan vallan, toiveet ja pelot. Siksi jokaista todellista
uudistusta seuraa ensin vastustusta ja sitten vastaisku. Siihen on varauduttava jo, kun miettii uutta.
Kun
alkaa johtaa uudistusta, on varauduttava siihen, että tulee lyödyksi ja hedelmät menevät seuraajien koriin. Siksi uudistus on vietävä niin pitkälle, ettei vastaisku tehoa.
Johtajan on siis laitettava itsensä likoon tietäen, että hänen parasta ajava ja kansaa palveleva toimintansa todennäköisesti johtaa tappiolta
näyttävään tilanteeseen. Osuessaan kohdalle, sen kokee vääryytenä, mutta taustalla on ihmisen perusdraama, sillä uhrautuminen on juuri sitä, että tulee tuomituksi vastakohtanaan. Tällaiset ihmiset kannattavat
demokraattista yhteiskuntaa.