Blogi

Millaista on poliittinen johtaminen

 

 

 

 

 

 

 

 

Ajankohtaista pohdintaa

 

 

"Pyysit taakkoja kantaaksesi -. Ja valitit kun niitä laskettiin hartioillesi. Ajattelitko jotakin muuta? Luulitko, että voi uhrautua tuntemattomana? Uhrautumisen uhriahan on siinä, että tuomitaan vastakohtanaan.

 

Oi Filippuksen Kesareaa: hyväksyä tuomituksi tuleminen toiminnan väistämättömänä tuloksena ja edellytyksenä, hyväksyä jo silloin kun sitä suunnittelee ja siitä päättää."

                                                                                                                    

Dag Hammarskjöld: Tienviittoja

 

 

Mannerheim sanoi heti talvisodan jälkeen uudelle esikuntapäällikölleen kenraali Heinrichsille olleensa ”jo kauan sitä mieltä, ettei se raja (Tarton rauhan 1920) voinut olla pysyvä raja kahden itsenäisen kansakunnan välillä, joista toinen on heikko ja toinen mahtava”. Heikki Haavisto sanoi tammikuussa 1991, että vaikka hän itse vastustaa, EU:n maatalouspolitiikka tulee tavalla tai toisella toteutumaan myös Suomessa. 

 

 

Poliittisen johtajan kansa ja kannattajat odottavat täyttä voittoa, joka on mahdoton. Hänen tehtävänään on saavuttaa näille paras mahdollinen tappio kuten Mannerheim ja Haavisto.

 

 

Dag Hammarskjöld ja Platon sanoivat, että kun toimii oikein väärässä maailmassa, tulee väistämättä tuomituksi. Se on hyväksyttävä ennalta, kun ottaa tehtävän. Presidentti Koivisto sanoi asian niin, että kaikki politiikka on väärää – jonkun mielestä ja aina median.  

 

 

Valtioneuvoston linnaan mennään aina voittajana ja sieltä lähdetään tappion kärsineenä.

 

 

Ihmiset ja valtiot toteuttavat omaa käsitystään oikeasta ja poliittisen johtamisen tehtävä on sovittaa ne yhteen säännöillä ja diplomatialla. Muutoin tulee sota. 

 

 

Johtajan on sekä näytettävä suuntaa että pidettävä korttinsa piilossa. Ennen lopullista päätöstä tulee vastavoimia ja yllättäviä käänteitä, ja siksi ei voi ennalta sulkea ovia. Sitoutuminen ennen loppupeliä vanhoin ja väärin tiedoin tuo tappion. Kun poliittinen johtaja ei voi kertoa kenellekään perimpiä ajatuksiaan, hän on aina yksinäinen.

 

 

Ulkoisesti korkeinkaan asema ei tuo valtaa vaan mahdollisuuden siihen. Kaikki valta on viime kädessä arvovaltaa ja osaamista käyttää aseman mahdollisuuksia. Jos arvovaltaa tai osaamista ei ole, muut eivät välitä, sillä vain kyky vastata heidän toiveeseensa ja pelkoonsa on hänen valtaansa, sanoo opettajani Richard Neustadt.

 

 

Siksi vastustajat ja media keskittävät poliitikkojen maineeseen.

 

 

Kun on puhuttu kriittiseen sävyyn Mannerheimin tarkkuudesta ulkoisen kuvansa suhteen, ei ole ymmärretty, että se oli ydinosa hänen valtaansa. Jokainen seuraaja on ottanut oppia.

 

 

Poliittisen johtajan suuri vaara on ihmisten luontainen sulaminen päästessään lähelle häntä eli suurta valtaa. Siitä seuraa imartelua ja helposti oma päähän meno. Se johtaa umpikujaan ainakin johtajan, mutta usein myös hänen johdettavansa. On siis vältettävä joutumasta hallinnon tai poliittisen lähipiirin vangiksi ja etsittävä ne ohittavaa informaatiota niin, ettei se johda näiden lähimpien epälojaalisuuteen. On siis päästävä herkästi lähelle ja samalla säilytettävä tietty etäisyys.

 

 

Johtaminen on nykyisen muuttamista uudeksi ja siksi se kohtaa aina vanhan vallan, toiveet ja pelot. Siksi jokaista todellista uudistusta seuraa vastaisku. Siihen on varauduttava jo, kun miettii uutta.

 

 

Kun alkaa johtaa uudistusta, on varauduttava siihen, että tulee lyödyksi ja hedelmät menevät seuraajien koriin. Siksi uudistus on vietävä niin pitkälle, ettei vastaisku tehoa.

 

 

Johtajan on siis laitettava itsensä likoon tietäen, että hänen parasta ajava toimintansa todennäköisesti johtaa tappiolta näyttävään tilanteeseen. Osuessaan kohdalle, sen kokee vääryytenä, mutta taustalla on ihmisen perusdraama. Tällaiset ihmiset kannattavat demokraattista yhteiskuntaa.