Blogi

Mistä sodasta oli kysymys?

 

 

 

 

 

 

 

 

Kansanedustaja Erkki Tuomioja kommentoi eilista kommenttiani Helsingin Sanomien uutiseen fbvastauksena:


"En ole tämän suhteen ollenkaan niin tiukkana kuin Sinä Risto näytät olevan. Kommentoin kysyttäessä TP:n puhetta ja sanoin pitäväni hänen käyttämää sisällissota käsitettä oikeana ja sellaisena jota historioitsijat pääsääntöisesti nykyään käyttävät. Kerrankin voin olla Lasse Lehtisen kanssa suurin piirtein samaa mieltä."

 

 

Osaltani kommentoin hänen kommenttiaan:

 
"Kiitos Erkki, hyvä kuulla tämä. Hesan uutisointi oli ehkä epämukava Sinullekin. Osaltani en ole paljoa pohtinut "sodan" etuliiteitä. Kävin tänään vielä Työväenarkistossa varmistamassa sodan lähtökohtaa sen lisäksi, mitä aika laajan ja hyvän tutkimuskirjallisuuden lisäksi tammikuun lopun 1918 Työmies lehti uutisoi puolueneuvoston ja puoluetoimikunnan päätöksistä. Ratkaisevat päätökset tehneen puoluetoimikunnan ja sen toimeenpanevan komitean pöytäkirjat ovat oikeastan ymmärrettävästikin kadonneet, mutta Työmiehen 27.1. ja 28.1. uutisoimat vallankumousjulistukset kertovat niistä.

 

 

SDP:n puoluevaltuuskunnan 20.-22.1. 1918 keskustelupöytäkirjat ovat kuitenkin digitoituna julkisestikin verkossa. Niiden rankka keskustelu käytiin tehdäänkö vallankumous vai ei, ja kiemuroiden jälkeen sitten valittiin toimikuntaan viisi vallankumouksellista lisäjäsentä, joista Haapalaisen ja muiden vallakumouksellisten miehittämänä toimeenpanevana komiteana tuli ylin vallankumouselin julistamaan vallankumouksen. Yksi tutkimusaihe olisi, millainen oli noiden ratkaisevein päivien sisäpiiri, joka tuon junaili.

 

 

Toisin sanoen kyse oli silloisten puolue-elinten päätöksillä aseellisesta vallankumouksesta demokraattisen valtion kumoamiseksi, minkä senaatti torjui aseellisesti ja tuloksena oli sota. Löysin jo edellistä kirjaani tehdessäni SDP:n joulukuun 1918 puoluekokouksen pöytäkirjan, ja siinä Väinö Tanner jo avauspuheessa sanoutuu irti vallankumouksesta: ”Puoluejohtomme pyrki saattamaan puolueen vähemmistönäkin ollen aseellisen voiman kautta valtaan. Tämän erehdyksen seurauksena menetimme vuosikymmenien työn tulokset ja saamme nyt aloittaa uudelleen alusta.”

 

 

Kun tuo Tannerin linjaus tapahtui jo 100 vuotta sitten, tämän talven pohdinnoissa se olisi varmaan kaikille hyvä lähtökohta. Olet varmaan havainnut, että tiettyyn romantisointiin on jälleen taipumusta. Tuon tragedian romantisoiminen näyttää saaneen alkunsa aikoihin jolloin Sinä ja minä tahoillamme puolustimme demokratiaa uuden polven vallankumouksellisia vastaan. Senkin kohokohdasta muuten tulee tänä vuonna kuluneeksi pyöreitä vuosia eli puoli vuosisataa."