Blogi

Presidentti Niinistö on tässä oikeassa

Presidentti Sauli Niinistö kiinnitti huomiota puolustusministeriön yhteydessä toimivan turvallisuuskomitean muistioon Suomen vaaleihin vaikuttamisesta. Muistiolla on oma historiansa, mutta niin on myös sen syvimpänä taustana olevalla turvallisuuskomitealla sihteeristöineen. Demokraattiseksi maaksi Suomella on erikoista, käytännössä demokraattisen kontrollin ulottumattomissa toimivaa turvallisuushallinnon rakennetta.

 

 

Aikaisemmin Suomessa oli Tasavallan presidentin sekä pääministerin johtaman hallituksen apuna ja ohjauksessa mm. kokonaismaanpuolustusta varten puolustusneuvosto sihteeristöineen. Vuonna 2000 voimaan tulleen perustuslain uudistuksen yhteydessä se lakkautettiin ja sen tehtävät siirrettiin valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittiselle valiokunnalle, puolustusministeriölle sekä perustetulle uudelle turvallisuus- ja puolustusasioiden komitealle.

 

 

Kevään 2003 toimitusministeristön aikana kokonaismaanpuolustuksen käsite vielä muutettiin varsin kyseenalaisella tavalla esittelijän muistiolla kattamaan kaiken turvallisuuden. Sen perusteella uusi turvallisuus- ja puolustusasiain komitea sihteeristöineen ajoivat itselleen oikeutta kaikkien turvallisuusviranomaisten koordinointiin hallinnon sisällä. Siitä seurauksena oli monia käytännön ongelmia.

 

 

Havaittujen ongelmien yhdeksi mahdolliseksi ratkaisuksi nähtiin muodostaa aikaisempaa puolustusneuvostoa vastaava hallitustason turvallisuusneuvosto. Linjaus otettiinkin vuoden 2009 turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen selontekoon. Siinä linjattiin tarve tehdä turvallisuushallinnosta kokonaisvaltainen selvitys. ”Tässä yhteydessä tulee harkittavaksi kansallisen turvallisuusneuvoston perustaminen. Selvitystyön laatimisesta päätetään erikseen valtioneuvostossa.”

 

 

Valtioneuvoston kanslia pyysi eläkkeelle jäänyttä amiraali Juhani Kaskealaa johtamaan selvitystä, mutta puolustusministeriö oli koonnut komitean omavaltaisesti. Sen puheenjohtaja vakuutti kuitenkin ymmärtävänsä maan johdon kysymyksenasettelun sekä puolustusneuvoston lakkauttamisen aiheuttamat ongelmat. Ne kuitenkin sivuutettiin komitean työssä.

 

 

Tammikuussa 2013 annettiin turvallisuuskomiteasta asetus, joka käytännössä vahvisti aikaisemman turvallisuus- ja puolustusasiain komitean asemaa valtion johdosta varsin riippumattomana turvallisuushallinnon koordinaatioelimenä. Eikä siihen liittyvä tiedottaminen rajoitu vain hallinnon sisälle. Käytännössä itse ministeriöiden hyvistä virkamiesjohtajista muodostuva turvallisuuskomiteakin kokoontuu harvakseltaan, eikä sillä ole päätösvaltaa komitean sihteeristön virkamiehiin. Varmaan nämäkin ovat hyviä ihmisiä ja kunnon kansalaisia, mutta heidän osakseen tulleet asiat ylittävät runsaasti nykyiset rakenteelliset raamit.

 

 

Presidentti Niinistön muotoilusta näkee hänen tunnistavan ko. muistion tekstin tulleen julkisuuteen jonkun asiaan liittyvän osapuolen tarkoituksellisena toiminatana. Tämä tapaus on kuitenkin vain yksi pieni osa turvallisuuskomitean ja sen sihteeristön salaisesta toiminnasta. Epäilemättä vastaavaa toimintaa tarvitaan nykyaikaisessa valtiossa, mutta Suomen kaltaista järjestelyä ei ole muissa demokraattisissa maissa.

 

 

On mahdollista, että laajemminkin on nähty rajat tietää, mitä ylimmän johdon vastuulla olevan syvän valtion sisällä tapahtuu saatikka ohjata sitä. Tämäkin tapaus antaa perusteet avata asianmukaiseen tarkasteluun maamme turvallisuushallinnon rakenteet ja korjata puolustusneuvoston lakkauttamisen yhteydessä tehty virhe. Sen voi tehdä ajanmukaistamalla kokonaisturvallisuuden pohjalta puolustusneuvostoa vastaava rakenne esimerkiksi turvallisuusneuvoston nimellä.