Blogi

Istuuko Soinin Suomi kahdella tuolilla?

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tarkemmin katsoen ulkopoliittinen keskustelu eduskunnassa kertoi, että Suomen ulkopoliittisessa johdossa istutaan kahdella tuolilla jakautuneena tai tarkoituksella.

 

 

Hallituksen antama ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko seurasi Suomelle ratkaisevien lähialueiden osalta ulkoministeri Soinilta usein kuultua ”Me kuulumme länteen ja Venäjä tietää sen” tilannekuvaa, joka viime kuukausina tilanteen konkretisoiduttua on julkisuuteen jonkin verran vaimentunut: ”Viime vuosikymmenet lähialueidemme turvallisuusjärjestelmän perustana on ollut osapuolten yhteistyö, joka perustui yhteisiin turvallisuuden periaatteisiin sekä aseriisuntasopimuksiin ja luottamusta lisääviin toimiin. Venäjä on toimillaan ja tulkinnoillaan osin kyseenalaistanut turvallisuusjärjestyksen sisällön ja horjuttanut sitä viimeksi kuluneen vajaan kymmenen vuoden aikana.”

 

 

Yhdysvaltojen presidentinvaalien ja asiantuntijalausuntojen jälkeen ulkoasiainvaliokunnan mietintö seurasi yksimielisesti puheenjohtajansa pitkään argumentoimaa linjaa. Se tunnistaa pohjoisen Euroopan lähialueen kokonaisuuden ja sekä Venäjän että Naton aktiivisuudesta sillä. Eduskunta näyttää hyväksyvän sen yksimielisesti: ”Ulkoasiainvaliokunnan arvion mukaan kansainvälisen tilanteen kiristymisestä huolimatta Suomen asema on vakaa. Vaikka Itämeren alueella on esiintynyt Venäjän ja Naton kasvavaa voimannäyttöä, ei alueella ole sellaisia vain täällä esiintyviä ristiriitoja, jotka voisivat johtaa voimankäyttöön. Yksinomaan Suomeen kohdistuvan erillisen hyökkäyksellisen toiminnan todennäköisyys on edelleen hyvin pieni.”

 

 

Ymmärrettävästi ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Matti Vanhanen tiivisti eilen valiokuntamietinnön ytimen: ”Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan selkeänä päämääränä on ehkäistä Suomen joutuminen sotilaallisen konfliktin osapuoleksi.” Ja tietysti varapuheenjohtaja Pertti Salolainen lipesi linjasta sen verran kuin oman kulissien takana rakoilevan puolueen äärilinja vaatii.

 

 

Keskellä eduskunnan varsin yksimielistä ymmärrystä ulkoasiainvaliokunnan mietinnöstä ulkoministeri Soini palasi kuitenkin omaan alkuperäiseen oppiinsa, eli kaikki maailman ongelmat yhdessä ja Naton puolesta Venäjää vastaan myös Itämerellä: ”Venäjän toiminta on jännittyneen turvallisuusilmaston aiheuttaja. Kyse ei ole kierteestä, jossa esimerkiksi Naton toimet jäsentensä tekemisen lisäisivät jännitettä ja rinnastuisivat Venäjän toimintaan. Emme ole tilanteessa, jossa syytä olisi vähän molemmissa osapuolissa Ratkaisun avaimet jännitteen purkamiseksi ovat Moskovassa.”

 

 

On mahdotonta sanoa, oliko Soinin lausunto osa ulkopoliittisen johdon sopimaa kahdella tuolilla istumista vai ulkoministerin oma soolo. Siihen sisältyy kuitenkin se riski, että Moskovassa todella tehdään Soinin nyt vielä kertaalleen Suomen omaksi korostaman tilannekuvan ja toiveen mukaisesti ”ratkaisu” - ja vielä yhdessä Yhdysvaltojen presidentti Trumpin kanssa. Siinä tapauksessa ulkoministeri Soinin lausunto oli Suomen sodanjälkeisen historian kalleimpia.