Blogi

Saksassa rauhantahtoa, entä Suomessa?

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Suomessa on vähätelty ulkoministeri Steinmeierin lausuntoa, eikä suomalainen media ole edes kertonut sen sisältöä. Siksi on paikallaan tuoda esiin se kokonaisuudessaan:

 

 

”Venäjän suorittama Krimin liittäminen ja sotilaallinen toiminta itäisessä Ukrainassa on herättänyt itäisten naapureidemme keskuudessa tunteen uhkan olemassaolosta. Meidän on otettava se vakavasti. Siksi oli oikein löytää yhteinen Naton vastaus – ja sen me teimme vakuuttamistoimenpiteillä, jotka Naton neuvosto hyväksyi Walesin huippukokouksessa. Me emme väistä vastuutamme!

 

 

Kukaan ei voi pitää Naton toimenpiteiden laajuutta uhkana Venäjälle ja kaikissa toimissa tarkka pitäytyminen Nato-Venäjä perussopimukseen on ollut meille selvä ylittämätön punainen raja.

 

 

Kuitenkin, emme nyt saa enää lisää antaa sytykkeitä tilanteelle äänekkäällä sapelinkalistelulla ja sotahuudoilla. Jokainen on väärässä, joka luulee symbolisten hyökkäysvaunuparaatien liittokunnan rajoilla lisäävän turvallisuutta. Paras neuvo on olla antamatta mitään tekosyitä uudelle vanhalle konfrontaatiolle.

 

 

Olisi kohtalokasta keskittyä ainoastaan sotilaallisiin asioihin ja etsiä ratkaisua vain pelotepolitiikasta. Kuitenkin historia opettaa meitä, että yhteisen puolustustahdon rinnalla on oltava aina valmius vuoropuheluun ja yhteistyöhön. Siksi meidän on aina tarpeen keskustella enemmän kumppaneidemme kanssa aseistariisunnan ja aseidenrajoituksen eduista Euroopan turvallisuudelle

 

 

Me emme lakaise mielipide-eroja tai konflikteja maton alle. Samaan aikaan meillä on intressi integroida Venäjä kansainväliseen vastuun kumppanuuteen. Meillä on siitä esimerkkejä Iranin ydinaseen estämisessä, taistelussa radikaalia Islamia vastaan Lähi-Idässä ja Libyan valtiorakenteiden vakauttamisessa.

 

 

Yli 70 vuotta Euroopan rauhaa ainakin ilman suuria sotia Euroopan mantereella ovat arvokkain aarteemme. Osaltani teen kaikkeni mitä voin turvatakseni, ettei sitä vaaranneta. Meidän toimintaperiaatteemme on oltava tämä: niin paljon turvallisuutta kuin on välttämätöntä ja niin paljon vuoropuhelua ja yhteistyötä kuin on mahdollista.”

 

 

Steinmeier oli kollegani Saksan liittokanslerin valtiosihteerinä Gerhard Schröderin aikana, ja tuntemani perusteella luotan siihen, ettei hän puhu vakavista asioista huvin vuoksi. Osaltani yhdyn hänen huoleensa sekä linjaansa, ja rohkaisen muita tekemään samoin.