Blogi

Ystäväni Andrei

 

 

 






Olen viime vuosina käynyt keväisin Washingtonissa jossakin kansainvälisen politiikan seminaarissa sekä tervehtimässä vanhoja ystäviä ja tuttavia. Tällä kertaa kävin alkuviikosta Pariisissa konferenssissa, jossa pohdittiin Henry Kissingerin ajattelun ja käytännön reaalipolitiikkaa sekä sen merkitystä erityisesti Ranskalle. Yhtenä siintyjänä oli Andrei Gratshov, joka kertoi Mihail Gorbatshovin ja Henry Kissingerin suhteesta. Gratshov oli Gorbatshovin läheinen avustaja tämän poliittisissa loppuvaiheissa.  Pariisissa tuli pitkästä aikaa mahdollisuus pohtia Andrein kanssa maailman menoa.

 

 

Andrei syntyi Moskovassa sodan alussa ja minä Jyväskylässä sen lopulla, mutta nuorena aloimme kumpikin tahollamme parantaa maailmaa. Tiemme kohtasivat, kun vuonna 1972 järjestimme osaltamme Helsinkiin Euroopan nuorison turvallisuuskonferenssia. Mm. Erkki Liikanen, Pekka Saarnio ja Teuvo Hömppi olivat silloin Suomesta keskeisesti mukana.

 

 

Andrei kärsi tappionsa aikanaan. Minulla politiikka on ollut shakkia tietokonetta vastaan ja nuorena tehdyn uhraamista ruutu kerrallaan. Juuri näinä aikoina viimeisiä viedään. Itse pohdin, mistä sotaintoisia ilmestyy sekaan aina uusiin sukupolviin.

 

 

Kävimme Andrein kanssa läpi aikaisempia vaiheita ja viime vuosien kehitystä kansainvälisessä politiikassa. Hän julkaisi Ranskassa vuonna 2014 oman kertomuksensa. Siinä on paljon koskettavaa ja inhimillistä sekä ainakin yhtä paljon aivan uutta silminnäkijän raportointia Neuvostoliiton viimeisistä vaiheista. Kirjoitin ystäväni Andrein muistelusta kotisivulle, ja se näyttää yhä ajankohtaisemmalta.

 

TÄSTÄ http://www.ristovolanen.fi/118302932