Blogi

von Wright ja Wittgenstein

 

 

 

 

 

 

 

Kävin Kansalliskirjaston näyttelyssä "Ajatus ja julistus. Georg Henrik von Wright, 100 vuotta syntymästä".

 

Vahva kokemus. Tein pro gradun, lisensiaattityön ja väitöskirjan von Wrightin praktisen syllogismin pohjalta. Mielessäni on toistunut vanhemman Ludwig Wittgensteinin minulle läheisin ajatus: "Filosofit näkevät jatkuvasti tieteen metodit silmiensä edessä. Tämä tendenssi on metafysiikan todellinen lähde ja johtaa filosofin todelliseen pimeyteen."


 
Tämän historiattoman ajan on vaikeata myöntää, että Euroopan sivilisaation loi Paavalin-Augustinuksen kristillinen projekti, joka sai avukseen ja kumppanikseen klassisen Isokrateen ja Ciceron, septem artes liberales ohjelman sekä Aristoteleen poeettisen muodon.

 

Tämän Euroopan sivistyshumanismin ydin oli ihmisyyden kehitys sivistämällä psyyke kolmiyhteiseksi tai vanhurskaaksi vakaasti viisaana kykeneväksi vapaaseen praktiseen päättelyyn ja sen mukaiseen toimintaan.

 

Mutta kun hyveellinen, vapaa käytännöllinen järki voi muodostaa ja tehdä useita erilaisia päätöksiä, tämä johti väistämättä eurooppalaisten ihmisten ja yhteisöjen eli valtioiden erilaistumiseen.

 

Euroopan ihmisistä ja kansoista tuli humanitaksen eli ihmisyyden erityisiä muotoja. Se taas johti väistämättä tarpeeseen kehittää vastuullisesti vapaiden ihmisten demokraattisia valtioita.

 

Valistus ja moderni Eurooppa oletti kuitenkin vastuullisesti vapaan ihmisen olevan luonnon antama. Moderni valistus hylkäsi eurooppalaiset sivistysperinteet ja se on edetessään purkanut sivistystä juuri Wittgensteinin kritiikin tunnistaman tieteellisen metafysiikan avulla. Se on katsonut sivistyksen tarpeettomaksi ja barbarisoinut meitä takaisin kohti lähtökohtaamme.

 

Wittgenstein sanoi varhaisessa Tractatuksessa (6.54), että ylös päästyä tulee heittää menemään käytetyt portaat. Myöhemmin hän näyttää muuttaneen mielensä ja etsineen jälleen tikapuita, ja se oli myös von Wrightin mielenmuutoksen ydin.

 

Suomalaisen filosofian ja kulttuurin syvärakenne on kuitenkin jatkanut Tractatuksen suunnassa. Kulttuurin tavoitteelliset ainesosat murenevat ja siksi apatia ja hillittömyys etenevät.