Blogi

Valtio ja vallankumous

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Viime lauantain Ylen Pressiklubissa euroedustaja Sirpa Pietikäinen sanoi, että vanhasuomalaiset ja nuorsuomalaiset yhdistyivät kokoomuspuolueeksi. Se oli erikoinen muotoilu, koska se ei pidä paikkaansa. Nuorsuomalaisethan syntyivät nimenomaan tasavaltalaiseksi liikkeeksi, ja kokoomus perustettiin joulukuussa 1918 nimenomaan ohjelmaltaan monarkistiseksi puolueeksi.

 

 

Suomi julistautui itsenäiseksi tasavallaksi 6.12.1917. Sen jälkeen sosialidemokraattisen puolueen äärivasemmisto onnistui valitettavasti saamaan liikkeelle vallankumousyrityksen demokraattista hallitusta vastaan paljolti Leninin ja Trotskin ohjaamina. Vaikka kevään 1918 vallankumousyritys ei onnistunut, monet nuorsuomalaiset kuten P.E. Svinhufvud säikähtivät niin, että käänsivät takkinsa tasavaltalaisista nuorsuomalaisista Saksaan nojaaviksi monarkisteiksi. He jäivät kuitenkin puolueessaan vähemmistöön ja olivat joulukuussa 1918 perustamassa umpikujaan ajautuneiden vanhasuomalaisten kanssa ohjelmaltaan monarkistista kokoomusta.

 

 

Sen jälkeen tasavallan ja sovinnon voitokas puolustaminen jäi Santeri Alkion nuorsuomalaisen maalaisliiton ja välillä myös vahvasti horjuneenkin Eero Erkon nuorsuomalaisen edistyspuolueen tehtäväksi. Niihin sitten liittyivät tasavaltaa puolustamaan myös tammikuussa 1918 omissa puolue-elimissään vähemmistöön jääneet ja epäonnistuneet Väinö Tannerin demokraattiset sosialidemokraatit. Heillä ei vallankumousyrityksen jälkeen ollut pienintäkään halua romantisoida talven 1918 traagista virhettä tehdä vallankumousyritys, mistä alkoi olla merkkejä vasta seuraavissa ikäluokissa.

 

 

Maalaisliiton, edistyksen ja demokraattisten sosialidemokraattien yhteistyöllä saatiin sitten aikaan tasavaltalainen perustuslaki kesällä 1919 – kokoomuksen silloinkin jarrutellessa parhaansa mukaan. Sen vaiheen historiassa kokoomukselle oli kuitenkin kunniakasi, että sen johdosta löytyi myös merkittävät henkilöt tukemaan tasavaltalaisia estämään Mannerheimin suunnittelema hyökkäys Pietariin.   

 

 

Tietysti on niin, ettei talven koko talven 1918 tragedian jälkeen romantisointiin ollut aihetta myöskään demokraattisen hallituksen puolustajilla. Myös Mannerheim antoi keväällä 1940 sotilaskäskyn, ettei kevään 1918 voiton paraatia 16.5. enää muistojuhlita. Mutta tänään maailmaa seuratessa tulee mieleen myös, miten tärkeätä oli etteivät talvella 1918 demokraattisen hallituksen puolustajat lähteneet pakoon äärisuuntauksen liikkeelle saamaa vallankumousyritystä. Kuten nyt näyttää maailmalla olevan tapana.

 

 

Kun nyt Sirpa Pietikäinen otti asian esille, sallittakoon totuuden nimissä kunnianosoitus nuorsuomalaiselle Santeri Alkiolle, joka maalaisliiton johdossa alusta loppuun horjumatta kamppaili aidon itsenäisyyden, tasavallan ja sovinnon puolesta sekä osaltaan lopulta onnistui siinä.