Blogi

Kaappaus vai ei?

 

 

 

 

 

 

 

 

Yhdysvaltojen Suomen sotaharjoituksen yksi peruskysymys on päätöksen sisältö, mutta toinen on menettely päätöksen tekemisessä.

 

Kuka on päättänyt ja millä toimivallalla vieraan valtion sotavoimien tulosta Suomen valtion alueelle?

 

Julkisuudessa on ollut kaksi vastausta. Ensimmäinen perustuu monien poliittisten päättäjien sekä toimittajien kuulemaan ja kertomaan selitykseen.

 

Sen tiivisti entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja blogissaan: ”On valitettavaa, jos puolustusministeriön puolella aiemmin nähty halu suorastaan paheksua poliittisen johdon puuttumista heidän vastuullaan tapahtuvaan harjoitustoimintaan ja halua saada siitä tarvittaessa riittävän yksityiskohtaista tietoa, on taas päässyt heijastumaan tämänvuotisen harjoitteluohjelman käsittelyyn.”

 

Samoihin taustoihin perustuen Ylen Pekka Ervasti kuvasi tapahtuneen laajemmin ja konkreettisemmin.

 

Ervastin mukaan ”Puolustusvoimien harjoituslista oli kyllä esillä utvassa, mutta ylimalkaisessa sanallisessa muodossa. Harjoituksia ei utvan saamassa selvityksessä avattu, vaan ne oli merkitty vaikeaselkoisilla koodeilla, joiden sisältö aukeaa vain asiapaperin valmistelleille ammattisotilaille.”

 

Ervasti jatkoi ”Presidentti Niinistö on tiettävästi jo aikaisemmin pyytänyt insinöörintarkkoja harjoituslistoja, joista heti näkee, millaisia harjoituksia puolustusvoimilla on ulkomaisten kumppanien kanssa tulevana vuonna. Sellaista ei kaikesta päätellen ole vieläkään tehty. Puolustusministeriössä ja pääesikunnassa ollaan kovakorvaisia.”

 

Ervastin tietoonsa saama koskee myös presidentti Niinistöä: ”Kun ulkoasianvaliokunta oli tiistaina tapamassa presidenttiä, tämä käytti kohtuullisen paljon aikaa hävittäjäharjoituksen seulomiseen. Paikalla olleiden mukaan presidentin sanoma oli, että eipä mennyt asian käsittely ihan putkeen, kontrolli petti.”

 

Jatkossa Ylen uutiset toisti Ervastin esittämän tiedon: ”Tiettävästi myös presidentin johdolla kokoontuvan hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan (utva) saama selvitys harjoituksista ei ollut riittävän selkeä.”

 

Tuomiojaa ja Ervastia tukevan lausunnon antoi puolustusministeriön kansliapäällikkö Juusti Ylen uutisille. ”Valtiojohdon oikea-aikainen informoiminen meni pieleen, Juusti myöntää Ylen haastattelussa.” ”Juusti lupaa, että ministeriö tulee muuttamaan tiedotuskäytäntönsä paremmalle tolalle.” ”Tähän luodaan sellainen kehikko yhteisesti sovittavan mallin mukaan. Kun utva on saanut harjoitustiedot, ne kerrotaan välittömästi eduskunnalle ja puolustusvaliokunnalle.”

 

Juusti siis myöntää tässä tapauksessa väärän menettelyn. Samalla hän kuitenkin katsoo, että puolustusministeriön utvaan liittyvä ongelma on tiedottaminen ja hän sivuuttaa sen, että utvassa valtionjohto päättää asiasta. Se tapahtuu puuttumalla tai olemalla puuttumatta puolustusministerin esittelemään harjoituslistaan.

 

Tuomiojasta, Ervastista ja Juustista poikkeavan tiedon on esittänyt kolme ministeriä.

 

Ervastin tiivistämänä ”Jälkikäteen sekä ulkoministeri Timo Soini (ps.) ja puolustusministeri Niinistö ovat väittäneet, että laaja hävittäjäharjoitus hyväksyttiin jo marraskuussa 2015 hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa (utva), jossa puhetta johtaa tasavallan presidentti Sauli Niinistö.”

 

Ministeri Stubb taas totesi blogissaan: "Erkki Tuomioja puolestaan epäili, että uusissa harjoituksissa on kyse puolustusministerin sooloilusta. Ei ole, vaan ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan yhteisestä linjauksesta."

 

Toinen taho sanoo, etteivät päätösmenettelyt olleet asianmukaisia ja toinen sanoo, että ne olivat. Ero näiden selostusten välillä on sekä suuri että välttämätöntä selvittää.

 

Jos Stubb, Soini ja ministeri Niinistö ovat oikeassa, presidentti Niinistö ja Sipilän hallitus ovat tehneet säädösten mukaisesti ulkopoliittisen päätöksen ja kantavat siitä poliittisen vastuun. Jos Tuomioja, Ervasti ja Juusti ovat oikeassa, puolustushallinto on oikeudettomasti ottanut itselleen vallan kutsua vieraan valtion sotavoimat Suomen alueelle.

 

Perustuslain 93 §:n mukaan ”Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.” Sen mukaisesti lakiin valtioneuvostosta (24 §) otettiin säädös Ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa käsittelevän ministerivaliokunnan ja tasavallan presidentin yhteisestä kokouksesta.

 

Sekä perustuslain että valtioneuvostolain ko. pykälän perusteluissa todetaan, että ”Presidentin osallistuminen valiokunnan kokouksiin osaksi muuntaa valiokunnan valmisteluelimestä tosiasialliseksi päätöksentekoelimeksi ja antaa parlamentaarisen vastuukatteen sellaisillekin presidentin toimille, jotka eivät edellytä perustuslain 58 §:n mukaisessa päätöksentekomenettelyssä valtioneuvostossa tehtäviä määrämuotoisia päätöksiä.”

 

Tällekin päätöksentekoelimelle esiteltävissä asioissa esittelijällä on perustuslain 118 §: 2 momentin mukainen esittelijän vastuu. Perustuslain ja esittelyyn liittyvän muun lainsäädännön mukaan esimerkiksi professori Olli Mäenpää toteaa, että "Esittelijä vastaa omasta esittelystään ja sen lainmukaisuudesta, selvityksen riittävyydestä ja tietojen paikkansapitävyydestä."

 

Tuomiojan, Ervastin ja Juustin tiedon mukaan utvan esittelijä ei ole toiminut selvityksen riittävyyden ja tietojen paikkansapitävyyden osalta perustuslain edellyttämän esittelijän vastuun vaatimalla tavalla. Tavallisesti puolustusministeriön asioiden esittelyn utvassa suorittaa puolustusministeri, ellei poikkeuksellisesti esittelyä siirretä jollekin hallinnonalan virkamiehelle.

 

Jos valtionjohto tekee päätöksen, mutta siltä esittelyssä salataan sen tai sen osan sisältö, siltä otetaan perustuslain vastaisesti ko. päätösvalta.

 

Osaltani olin lähes jokaisessa utvan kokouksessa vuosina 2003-2010. Silloin ko. esittelylistoista ilmeni selvästi harjoitusten luonne. Jos oli epäselvää presidentti Halonen, pääministeri Vanhanen tai muut ministerit eivät epäilleet kysyä lisää informaatiota. On mahdollista, että puolustusministeriö on sen jälkeen vähentänyt esittelyn informaatiota niin paljon, ettei se tee mahdolliseksi edes esittää kysymyksiä.

 

Toinen kysymys on se, että Tasavallan presidentillä on ylipäällikkönä oikeus toiseenkin informaatiokanavaan.

 

Puolustusvoimalain 31§:n mukaan "Presidentti voi ottaa päätettäväkseen puolustusvoimain komentajan tai muun sotilasesimiehen ratkaistavaksi osoitetun sotilaskäskyasian. Puolustusvoimain komentajan tulee antaa tietoja presidentille ja puolustusministerille sotilasesimiesten toimivaltaan kuuluvista merkittävistä sotilaskäskyasioista."

 

Tältä osin kysymys on siitä, onko ja jos ei ole miksi ei ole komentaja informoinut ylipäällikköä.

 

Kuten sanottu, Yhdysvaltojen sotaharjoitus Suomessa on merkittävä ulkopoliittinen ratkaisu. Sen ohella esiin on noussut merkittävä perustuslaillinen kysymys kaikkien valtioelinten ja puolustushallinnon suhteesta. Kansalaisena on oikeus odottaa, että se selvitetään.