Blogi

Jean Sibeliuksen syntymästä 150 vuotta

 

 

 

 

 

 

 

 

Jean Sibeliuksen syntymästä on tänään 150 vuotta. Järvenpäässä hän on myös järvenpääläinen ja Nuoren Suomen säveltäjä.

 

 

Sibeliuksen ensimmäinen painettu sävellys oli ”Perpetuum mobile” Nuori Suomi albumissa jouluna 1891. Samassa albumissa esiintyivät myös Juhani Aho, Kasimir Leino, Minna Canth, Tekla Hultin, Santeri Alkio, Louis Sparre, Kauppis-Heikki, Arvid Järnefelt, Eero Järnefelt, Pekka Halonen, Akseli Gallén ja monia muita.

 

 

Nuoren Suomen ensimmäisessä numerossa sen päätoimittaja Eero Erkko esitti ohjelman. Nuori Suomi tahtoo, että ”johdonmukaisesti jatkettaisiin suomalaisuuden entistä demokraattista ja vapaamielistä ohjelmaa, sillä kansanvaltainen ja vapaamielinen on suomalaisuuden liike alusta pitäen ollut”. Nuoret tukivat maan aineellista edistymistä ja olivat ”kansanvalistuksen hartaimpia ystäviä”. Erityinen tavoite oli, että ”kansalliset ominaisuutemme ja luontaiset rikkautemme taiteen eri aloilla pääsevät esiintymään koko sivistyneen maailman käsitettävässä asussa.”

 

 

”Nuorten suomalaisten” kapina ”vanhoja” vastaan oli alkanut kansanvalistuksen ja kirjallisen realismin hengessä. Sukupolvi oli henkilökohtaisesti hurrannut itselleen Snellmanille, mutta koki yliopistossa kansalliset rajat ylittävän ja perinteisen kulttuurin kyseenalaistavan luonnontieteellisen maailmankuvan nousun. Tätä sukupolvea Arvid Järnefelt kuvaa Isänmaa -romaanissaan vuonna 1893. Päähenkilö Heikki Vuorela valitsi aatteellisessa taistelussa kansallisen näkökannan. Individualismiin ja liberalismiin suuntautunut nuoriso teki laajemminkin samantapaisen ratkaisun.

 

 

Päivälehti ja Nuori Suomi ottivat ohjelmakseen suomenmielisyyden ja vapaamielisyyden, siis eräänlaisen kansallisen sivistysliberalismin – yhdistelmän, joka aatehistoriallisesti katsoen on erikoislaatuinen vaikkei ainutkertainen. Kansallisuusaatteen ja liberalismin yhdistyminen ei kuitenkaan ole vielä koko kuva tuon ajan henkisestä murroksesta.

 

 

Suomalainen kansallisuusaate sovittautui yhteen myös kansan henkisen valtavirtauksen, herätysliikkeissä ilmenevän kristillisyyden kanssa. Juhani Ahon Kevät ja takatalvi -romaani vuodelta 1906 sijoittuu 1800-luvun puolivälin savolaisiin maisemiin, mutta se oli myös kultakauden kuva. Ahon teoksessa ajan aatteiden taistelu päättyy niiden sovitukseen. Kevät ja takatalvi oli vuosisadan vaihteen henkinen kiintopiste, jolla on todellinen historiallinen taustansa Ahon lapsuuden maisemissa.

 

 

Juhani Aho muutti Järvenpään Aholaan 1897 ja veti mukanaan Nuoren Suomen taiteilijoita, aivan naapuriin Jean Sibeliuksen, Pekka Halosen ja Eero Järnefeltin perheineen. Kai Laitinen kuvaa eloisasti, miten yhteinen tuttavuus ja osassa joukkoa välitön naapuruus inspiroivat Nuoren Suomen taiteilijoita. Kun Sibelius sävelsi Lemminkäis -sarjaansa osan Tuonelan joutsen, kirjoitti Eino Leino samana vuonna samannimisen runonäytelmän ja Akseli Gallen-Kallela maalasi samaisen joutsenen seuraavana vuonna tauluunsa Lemminkäisen äidistä.

 

 

Sibeliuksen Väinämöisen venematka innoitti Pekka Halosta tauluun Neiet niemen nenässä ja Eino Leino sai työstä seuratessaan virikkeen omaan Kalevala -aiheiseen runoelmaansa. Laitinen sanoo kohdalleen osuvasti, että tässä 1890-luvun taiteessa huipentuivat koko 1800-luvun vaikuttaneet pyrkimykset kansallisen identiteetin löytämiseksi. Nuoren Suomen piiri loi nuorelle kansakunnalle kuvaa, ääntä, kieltä ja mielenlaatua, josta tuli ydinosa koko kansan identiteettiä. Eino Leinon sanoin se oli suomalainen renessanssi. Kysymys oli uuden sukupolven osalta suomalaisuuden omaksi käsittämisestä ja kohottamisesta. Ehkä tärkeintä, itsenäistä tasavaltaista isänmaata valmistava kulttuurinen nousu oli erityisen nerokas ja säkenöivä.