Blogi

Kenraali Jukka Juustin nimityksen jälkeen

Valtioneuvosto nimitti puolustusministeriön kansliapäälliköksi kenraali Jukka Juustin. On mahdotonta tietää tämän asian yksityiskohtaisia taustoja, mutta paremmin voi kuitenkin arvioida, millaiseen kokonaisuuteen alan ulkomaiset ammattitarkkailijat sen liittävät.

 

 

Kenraali Arto Räty oli vuosikymmenen pääesikunnassa ja puolustusministeriössä Suomen sotilasteknisen Nato- ja pohjoismaisen integroinnin johdossa. Jatkossa hän ei ole.

 

 

Turvallisuuspoliittisessa ympäristössä on nyt näkyvissä, että pohjoista Eurooppaa koskeva sotilastekninen, teoreettinen ja medialobbauksen keskustelu voi heijastua poliittiselle eli päättäjien tasolle. On myös vaara, että monien muiden kiireiden vuoksi tämän alueen sotilaalliset kysymykset jäävät Washingtonissa ja Berliinissä jatkuvasti sotilaallis-operatiiviselle tasolle nousematta riittävän ajoissa ylimmän johdon harkintaan.

 

 

Näihin kysymyksiin on nyt Suomesta kuultu vuosiin painavimmat puheenvuorot, vaikka suomalainen media haluaa jatkuvasti aktiivisesti ummistaa siltä silmänsä.

 

 

Ruotsin sosialidemokraattinen puolustusministeri Peter Hultqvist julkaisi hiljakkoin päivälehti Dagens Nyheterissä kirjoituksen, jossa hän kertoi Ruotsin syventävän yhteistyötään Yhdysvaltojen kanssa. Sitä yhteistyötä on syvennetty vuosikymmeniä, ja sen alleviivauksella julkisuuteen juuri nyt on joku tarkoitus.

 

 

Samoihin aikoihin Ruotsin keskustapuolueen puheenjohtaja Annie Lööf kertoi Svenska Dagbladetissa, että centerpartietin hallitus kannattaa Ruotsin liittymistä Natoon. Sen syitä on vaikea tarkoin arvioida, vaikutuksia kuitenkin helpompi. Ne ovat johtaneet Suomessakin tilannearvioihin.

 

 

Suomen puolustusministeri Jussi Niinistö arvioi ruotsalaista keskustelua perussuomalaisten kesäkokouksessa. Hänen mukaansa "Ruotsissa yleinen mielipide on liikkunut selvästi Naton suuntaan viime vuosina. Kehitystä on syytä seurata tarkasti Suomessa. Ruotsin ja Suomen kahdenväliseltä puolustusyhteistyöltä putoaa pohja pois, jos Ruotsi hakee Naton jäseneksi".

 

 

Niinistön mielestä on selvää, että Ruotsin ratkaisulla on merkitystä Suomellekin. "Muun muassa sitä kautta, että silloin tältä syvemmältä Suomi–Ruotsi-yhteistyöltä putoaa pohja pois, jos Ruotsi hakee Naton jäseneksi."

 

 

Presidentti Sauli Niinistö tarkasteli Suomen asemaa laajasti edustustopäällikköpäivillä.

 

 

Presidentti siteerasi J.V. Snellmanin tekstiä toukokuulta 1863: ”Vain nuoruuden kuvitelmissa kansakunnat vaikuttavat ihmiskunnan hyväksi uhrautumalla toistensa puolesta. Todellisuudessa jokainen kansakunta tavoittelee omia etujaan ja niin sen pitääkin tehdä”. Hän myös muistutti Snellmanin perusteesistä: ”Kansakunnan tulee luottaa ainoastaan itseensä”.

 

 

Presidentti Niinistö myös konkretisoi: "Aina silloin tällöin kuulemme ajatuksia, joissa Suomelle hahmotellaan jonkinlaista osavastuuta Baltian puolustuksesta. Olen kuitenkin joutunut tässä asiassa olemaan aika tarkka. Siitä yksinkertaisesta syystä, että Suomi ei ole asemassa, jossa se voisi antaa muille sellaisia sotilaallisia turvatakuita, joita sillä itselläänkään ei ole. Emmekä ole suurvalta, jolta ”amisioonia” piisaa jaettavaksi omasta takaa. Meidän itärajamme on pidempi kuin kaikilla Nato-mailla yhteensä. Jos reilu viisimiljoonainen kansa näissä olosuhteissa lähtökohtaisesti itse vastaa puolustuksestaan, on siinä jo vastuuta aika lailla."

 

 

Voi vain arvostaen todeta presidentin tunnistavan asian ytimen: "Snellmanin ajaton ajatus oli se, että kansainvälisen politiikan syvimmät toimintaperiaatteet on omissa laskelmissa aina huomioitava täysimittaisesti. Omaa asemaa on tarkasteltava kriittisesti, monta askelta etukäteen punniten. Ellei näin tehdä ja toimitaan pintatotuuksien tai emootioiden varassa, on edessä pahimmillaan Snellmanin varoittama 'kevytmielisten tulevaisuus'".

 

 

Kysymys siis on, miten kansainvälisen politiikan syvimmät periaatteet nyt pohjoisessa Euroopassa toimivat. Ja miten monta askelta etukäteen punniten Suomi toimii, siltä varalta että Ruotsi liittyisi Natoon. Asiaa alleviivaa se, että Snellman jatkoi kevytmielisten tulevaisuuden olevan "tuho tai paha äkkikuolema".

 

  

Monta askelta eteenpäin katsoen syvimmät periaatteet toimivat niin, että jos Ruotsi liittyy Natoon, Venäjä odottaa seuraavat 1-100 vuotta saadakseen tilaisuuden palauttaa niin muuttuneen pohjoisen Euroopan voimatasapainon.

 

 

Ruotsissa asiaa on katsottu Bernadotten päivistä kokonaisuutena, mutta on myös mahdollista, että siellä nyt toimitaan "pintatotuuksien ja emootioiden" varassa. Niiden pohjalta joku voi ajatella, että Nato -jäsenyys toisi Ruotsille turvaa - ajattelematta että seuraavia askelia punniten se merkitsisi Venäjän kannalta katsoen strategisen syvyyden antamista sen vihollisen reitille Baltian kautta. Konkreettisemmin sanoen kansainvälisen politiikan syvimmät periaatteet sanovat, että Venäjä vastaisi siihen tilaisuuden tullen lähinnä estämällä sen ennalta Baltiassa.

 

 

Siinä suhteessa nykytilanteessa on läheisyyttä toukokuuhun 1863, että kotimaahan ja ulkomaille on nytkin levitetty ajatusta, että Ruotsi liittolaisineen voisi käyttää Suomea sotilaallisesti hyväkseen - tällä kertaa Natoon liittymisensä pohjoisessa Euroopassa aloittamassaan ketjureaktiossa. Niinistön-Niinistön linjan voi lukea ennakkoilmoituksena, että Suomi ei olisi siinä konfliktissa mukana - tai todennäköisemmin balteille annettujen lupausten unohtamisessa.