Blogi

Millainen mies oli Dag Hammarskjlöd ?

Dag Hammaskjöldin viimeisten hetkien uusista tutkimuksista kertoo tänään Helsingin Sanomat.

 

Juuri kymmenen vuotta sitten Hammarskjöldin syntymästä tuli kuluneeksi100 vuotta. Sattui niin, että silloin Ruotsin Helsingin suurlähettiläänä oli Ulf Hjertonsson. Asia tuli sattumoisin esiin ruokaillessamme, ja sen jälkeen siteerasimme Hammarskjöldin Vägmärken -mietelmiä ja pohdimme niiden merkitystä. Pian sen jälkeen pohdimme ruotsalaisen valtiosihteeri kollegani Lars Danielssonin kanssa kokemuksiamme edellisen joulun tsunamista, ja kerroin saaneeni voimia lukemalla aamuin illoin Vägmärkeniä.

 

Seurauksena oli kutsu Hammaskjöldin syntymän 100 -vuotisjuhlaan. Sen seurauksena kirjoitin kirja-arvion Helsingin Sanomiin tapaamani Mats Svegforsin uudesta kirjasta "Hammarskjöld, ensimmäinen moderni ruotsalainen". Kun ensi viikolla 29.7. tulee myös kuluneeksi 110 vuotta Hammarskjöldin syntymästä, palautan tässä mieleen tuon kirja-arvion lievästi ajankohtaistettuna.

 

 

--------------------------------

 

 

Dag Hammarskjöldin syntymästä tuli heinäkuussa 2005 kuluneeksi sata vuotta, ja ruotsalaiset juhlivat sitä niin kuin pitääkin.

 

 

Kymmenet tapahtumat huipentuivat pääjuhlaan, joka pidettiin Hammarskjöldin kesäpaikassa Backåkran niityllä Skånessa. Paikalla oli Ruotsin ja YK:n johtoa sekä runsaasti yhteistä kansaa.

 

 

Nuori Hammarskjöld eteni virkauralla nopeasti ensin valtiovarainministeriön ja sitten ulkoministeriön johtoon. Lopulta hän nousi Tage Erlanderin hallitukseen sitoutumattomana ministerinä.

 

 

YK:n pääsihteeriksi hän tuli 1953. Muun ohessa hän kehitti YK:n ensimmäiset rauhanturvajoukot Suezille vuonna 1956. Kun turvallisuusneuvosto lähetti rauhanturvaajat Kongoon, ne olivat paikalla päätöstä seuraavana päivänä.

 

 

Hammarsjöld kuoli Kongon kriisiä sovitellessaan lentoturmassa nykyisen Zambian Ndolassa syyskuussa 1961. Taskusta ja matkatavaroista löytyivät Uusi testamentti, Tuomas Kempiläisen Kristuksen seuraamisesta sekä juutalaisen mystikon Martin Buberin keskeneräinen käännöstyö.

 

 

Pari vuotta myöhemmin ilmestyi Vägmärken (suom. Kiinnekohtia, 1964), päiväkirjan tapaan kirjoitettu uskonnollinen miete- ja runoteos.

 

 

Tehokkuudestaan tunnettu virkamies olikin ollut uskovainen kristitty, jopa mystikko. Kuusikymmentäluvun alun Ruotsissa asetelma näytti monista skandaalimaiselta.

 

 

Dagens Nyheterissä Kiinnekohtien arvostelija piti onnellisena, että Hammarskjöld "sai kuolla" ennen kuin etääntyi vieläkin kauemmaksi todellisuudesta.

 

 

Syntymän juhlavuosi tarjosi mahdollisuuden pohtia uudelleen, mistä oli kysymys. Svenska Dagbladetin entinen päätoimittaja, maaherra Mats Svegfors haastoi 1960-luvun kriitikot. Hänen Hammarskjöld-tutkielmansa alaotsikko on Ensimmäinen moderni ruotsalainen.

 

 

Svegfors seuraa kirjassaan Hammarskjöldiä isä Hjalmarin ja äiti Agneksen suvuista ja kodista alkaen.

 

 

Dagin syntymän aikoihin isä Hjalmar oli juuri tulossa Ruotsin opetusministeriksi. Ensimmäisen maailmansodan alkaessa hänestä tuli pääministeri. Hän sai pidettyä Ruotsin puolueettomana, mutta sota toi pula-ajan."Hungerskjöld" sai lähteä maaherraksi Uppsalaan.

 

 

Vägmärkenissä Dag muistelee nuoruuttaan: "Korvapuusteista poika oppi / että hänen isänsä nimi / oli heille vihattava." Juhlavuoden 2005 helmiin kuului myös Kaj Falkmanin tutkielma Kiinnekohtien runoista. Se kertoo, että Hammarskjöldin mitta oli japanilainen haiku.

 

 

Svegfors kuvaa 1920-luvun Uppsalaa, josta kasvoi esiin uuden vuosisadan Ruotsin kirkko, sosiaalidemokraattinen puolue ja - Dag Hammarskjöld.

 

 

Dagin filosofian professori Axel Hägerström ajoi osaltaan valistusta ja modernia Ruotsiin: vain luonnontieteellinen tieto on pätevää, ihminen on luonnostaan eettinen, humanistiset tieteet ovat "ainoastaan älyllistä leikkiä tunneilmaisuilla".

 

 

Teologien taholta modernin haasteeseen vastasi tuleva Ruotsin arkkipiispa Nathan Söderblom, joka oli Hammarskjöldien perhetuttu. Hänen vastauksensa vaikutti vahvasti pohjoismaisiin kirkkoihin, Suomeen tosin vasta viime vuosikymmeninä seitsemänkymmentälukulaisten teologien myötä.

 

 

Söderblom loi perusteet "pohjoismaiselle sosiaaliopille", joka mukaan kirkon missiona on toteuttaa yhteiskunnassa ihmisluontoon luontaisestikin kuuluvaa oikeudenmukaisuutta. Toisaalta tiede ei voi tavoittaa ihmisen hengellistä kokemusta, joka kuuluu uskonnon piiriin. Kun ihminen on, Immanuel Kantin nojalla, luonnostaan eettinen kristillisen kirkon tehtäväksi jää hengellinen kokemus ja yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus.

 

 

Nuori Dag Hammarsjöld otti omakseen modernin uskomisen käytännöllisen puolen. Virkamiehenä ja pääsihteerinä hänen kutsumuksensa oli edistää totta ja oikeaa Ruotsissa ja maailmassa.

 

 

Mutta kun monet muut virkamiehet tekevät illalla muistiinpanon päivän tapahtumista, Hammarskjöld tiivisti parilla rivillä päivän henkisen tai hengellisen annin. Svegforsin kirjan ansio on seurata Hammarskjoldiä askel askeleelta, sisäistä kokemista ja ulkoista toimintaa yhdistäen. Vielä YK:n pääsihteeri sanoi, että hän pyrkii päivittäin varaamaan pari tuntia aikaa myös vakavammille asioille.

 

 

Albert Schweitzer, Tuomas Kempiläinen ja Mestari Eckhart olivat Hammarskjöldille läheisiä, kun hän tavoitteli ymmärrystä sielunliikkeistään ja niiden perustasta: "Matkoista pisin on sisään päin." Tämä on myös perinteinen tapa lukea ja tutkia Hammarskjöldiä. Tähän teemaan tuo juhlavuoden kunniaksi oman lisänsä myös Ruotsin arkkipiispa K. G. Hammar omassa tutkielmassaan.

 

 

Svegforsin tapa kertoa rinnan Hammarskjöldin työstä ja teksteistä lisää kuitenkin ymmärrystä hänen ja yleisemminkin käytännöllisen toimijan henkisestä tilanteesta.

 

 

Kiinnekohtien mietelmät alkavat nuoren miehen etsimisellä ja epäilyllä. Itse asiassa vasta elämänsä loppuvaiheessa hän kirjoittaa selkeästi ja varmasti vastanneensa "jollekin tai johonkin - Kyllä".

 

 

Ilmeisesti juuri karttuvien kokemusten pohjalta uhrautumisen ja uhriksi joutumisen ajatus alkoi vähitellen tuntua läheiseltä: "Uhritoimituksen uhri on juuri siinä, että tulee tuomituksi vastakohtanaan... Hyväksyä, että kirotuksi tuleminen on toimintaan ryhtymisen seuraus ja edellytys...". Inhimillisen elämän peruspiirre on, että kun alat toimia, sinun on jo ennalta hyväksyttävä, että saat selkääsi. Tulet syntipukiksi.

 

 

Hammarskjöld näyttää vähitellen - ehkä liiankin väkevästi - kokeneen, että kutsumustaan toteuttavan ihmisen tilanne muistuttaa "evankeliumien sankarin" kertomusta. Oikea toiminta väärämielisessä maailmassa voi johtaa vain tuomituksi tulemiseen.

 

 

Vähitellen hänellä vahvistui myös kokemus, että protestanttisen itsekritiikin edessä ja toisten ihmisten tuomitessa Jumala armo auttaa jaksamaan oikeaan suuntaan.

 

 

Svegforsin kuva työn ja mielen yhteiselosta auttaa myös ymmärtämään Kiinnekohtien muotoiluja, jotka tavallisesta uskovaisesta menevät kohdin myös liiankin lähelle seurattavaa mestaria. Kyseessä voi olla viesti päättäjän yksinäisyydestä ja kivusta hyökkäysten keskellä.

 

 

Urho Kekkosenkin tiedetään pahimmissa paikoissa lukeneen Tuomas Kempiläisen Kristuksen seuraamisesta -tutkielmia, De imitatione Christi: "Tee mitä voit, kyllä hyvä Jumala hyvän tarkoituksesi täyttää."

 

 

Seurattuaan rinnakkain Hammarskjöldin ulkoista toimintaa ja sisäistä etsimistä Svegfors olisi voinut palata kirjansa alun mallia noudattaen Ruotsin tai maailman laajempaan tarkasteluun. Hän kuitenkin tyytyy melko pieniin päivänkohtaisiin poliittisiin kritiikkeihin.

 

 

Millainen tuo peilaus tähän päivään olisi?

 

 

Valistuksen jälkeisessä pohjoismaisessa kirkossa on vuosikymmeniä vahvistunut Nathan Söderblomin perintö, rationaalisesti tai luonnonoikeudellisesti perusteltu sosiaalieettinen saarna. Sen rinnalla elää kyllä jatkuvasti hengellistä kokemusta ravitseva hartaus.

 

 

Mutta Hammarskjöldin erikoisuus oli siinä, että hän otti tosissaan ihmisen sielua kokoavan ja rohkaisevan armon ja armahtavan Jumalan vaikutuksen ihmisessä - ja kestikin sen varassa varsin paljon. Lopuksi liiankin paljon.

 

 

Jo Platon huomasi, että väärässä maailmassa oikein toimiva sidotaan paaluun - ja vetosi järkeen asiantilan korjaamiseksi. Lutherin mukaan parannuksen lopulta toi ja tuo vasta se, että ihminen ristikkäisille paaluille katsoessa käsittää ja uskoo, että minä itsehän se olen syyttömän naulaaja - ja se vanhurskauttaa armosta ihmisen psyyken terveeksi.

 

 

Paavalin, Augustinuksen ja Lutherin perilliset puhuivat pitkään tästä "Iustitia Deistä" vanhurskautena, mutta ajan mittaan se on hiipunut modernin kirkon tarjouksista. Meidän sieluparkamme ovat jääneet tieteellisen diskurssin ja viihdekapitalismin varaan tai väliin.

 

 

Max Weber, Jurgen Habermas tai John Rawls kyllä myöntävät, että tie moderniin vastuullisesti vapaaseen, demokraattiseen ihmiseen kulki reformaation kautta. Kuitenkin Immanuel Kantin valistuksen ja David Humen jälkeisen liberalismin perusajatus on ollut, että modernin ihmisen psyyken tai sielun rakennelma kyllä kestää, vaikka sen kristilliset piirustukset unohtuvat.

 

 

Hammarskjöldin dokumentoima modernin ihmisen sisäinen omakuva antaa mahdollisuuden ehdottaa, että kristillisessä perinteessä kysymys on paremminkin kulttuurin kantavasta rakenteesta kuin muinaismuistosta. Kantin ja Humen löytämä järkevä ja hyväntahtoinen valistusihminen on loppujen lopuksi runsaan tuhannen vuoden kristillisen sivistyksen tulos. Ja jos näin on, hän saattaa myös kadota postmoderniin maailmaan jos menettää uskon itsessään elävään mahdollisuuteen koota sielunsa vastuulliseen vapauteen sitä revittävässä maailmassa.

 

 

Myönnettäköön, että tänään vuoden 2017 lähestyessä Järvenpään evankelis-luterilaisen seurakunnan jäsentä masentaa kuulla, että Martti Lutherin aloittamassa vanhurskauden uudelleen löytäneessä uskonpuhdistuksessa olikin kysymys väärinkäsityksestä.

 

 

Kustannusosakeyhtiö Otavalle voi toistaa viestin, että sen varastossa on valmis Sinikka Kallion käännös Dag Hammarskjöldin Kiinnekohdista.  

 

 

-------------------------------------

 

 

Svegfors Mats,

Hammarskjöld. Den förste moderne svensken.

Kustantaja: Norstedts, Norstedts

Ilmestymisvuosi: 2005