Blogi

Kommentti Tuomiojalle ja Hagludille.

Aamun Ylen radion uutisissa ministerit Tuomioja ja Haglund sanoivat, että Naton vastustajat ovat tulkinneet väärin Naton isäntämaasopimusta.

 

 

Tänään aamulla asiakirjaa valmistellut, asiat hyvin myös Viron ja Naton kannalta tunteva entinen ylijohtaja Pauli Järvenpää luonnehti tekstiä mm. seuraavasti: ”Mutta sen se tekee, että Suomella on halutessaan mahdollisuus ottaa vastaan Natomaiden joukkoja ja materiaalia sillä tavalla, että kaikki tekniset asiat on sovittu etukäteen.” ”Se on tekninen sopimus, jolla saadaan joukkoja liikuteltua edestakaisin, jos on tarve.”

 

 

Toimittajan kysymys: ”Otetaan kuvitteellinen esimerkki, että Venäjä hyökkäisi Viroon, niin voisiko tai haluaisiko Nato käyttää Suomen aluetta hyväksi Viron puolustuksessa tämän asiakirjan perusteella (alleviivaus RV).” Järvenpää: ”Voisin kuvitella että haluaisi. Ja se olisi siinä vaiheessa ainakin tuhannen taalan kysymys ellei kalliimpikin, mitä Suomi tekee siinä tilanteessa poliittisesti.”

 

 

Kysymys: ”Mitä se käytännössä tarkoittaisi?” Järvenpää: ”Käytännössä se tarkoittaisi, että Suomi sanoisi, että tervetuloa Natojoukot Suomeen ja täältä suunnasta pohjoisesta puolustamaan Viroa.”

 

 

UTVAn kokouksen 22.8. jälkeen isäntämaasopimuksesta tiedotettiin julkisuuteen varsin yleisellä tasolla vasta, kun asia Ruotsin kautta vuoti julkisuuteen. Sen jälkeenkään dokumentin tekstiä tai riittävän täsmällistä kuvausta ei ole ollut saatavilla. Ministereiden lausunnot painottuivat eri tavoin, mutta ulkoministeri Tuomioja sanoi Ylen uutisissa asiakirjan toteutumisen merkitsevän kykyä ottaa Suomeen joukkoja aina sotatilanteeseen asti.

 

 

Muuta saatavilla olevaa tietoa asiakirjasta ovat Naton ja sen jäsenmaiden avoimista lähteistä saatava tieto vastaavasta asiakirjasta sekä niitä noudatteleva Iltalehdessä ollut vuoto.

 

 

Lisäksi Suomi tulee neljän muun maan kanssa mukaan tiiviimmän kumppanuuden mukaiseen ”Enhanced opportunities” –ohjelmaan.

 

 

Jos Suomen allekirjoitetussa asiakirjassa on merkittäviä eroja em. julkisuudessa olleisiin tietoihin, ministeri Tuomiojan ja entisen ylijohtaja Järvenpään lausuntojen perusteella kansalainen rohkenee odottaa selvennystä. Nyt saatavilla olevien tietojen perusteella ei voi yhtyä käsitykseen, etteivät isäntämaasopimus ja tiivistetty kumppanuus yhdessä tai erikseen vaikuta Suomen ja Naton suhteeseen.

 

 

Mainittakoon, että olin toukokuusta 2003 kesäkuuhun 2010 läsnä lähes jokaisessa vastaavia asioita käsittelevissä hallitustason kokouksissa. Sen perusteella voi kysyä, milloin tällä aikavälillä tämän sisältöineen tai niminen asiakirja on ollut esillä poliittisella tasolla?

 

 

Mainittakoon myös, ettei ministeri Haglundin luonnehdintaa ”Naton vastustajasta” voi soveltaa tämän kirjoittajaan. Olen aina ollut sitä mieltä, että Natolla on suuri ja myönteinen merkitys Euroopassa. Pohjoisessa Euroopassa tuo myönteinen rooli toteutuu vakauden ylläpitäjänä siten, että varmistetaan senkin osalta nykyistä turvallisuuspoliittista asemaa – kuten Suomen ja Ruotsin sotilaallista liittoutumattomuutta. Jos itä tai länsi yrittää pohjoisessa Euroopassa saavuttaa uutta etua toisen kustannuksella, seurauksena on vastavaikutusten ketjureaktio, jonka lopputilanteesta voi ennakoida vain sen, että se on kaikille huonompi kuin nykyinen.

 

 

Viime vuosikymmenen lähtökohdista Suomi olisi käsittääkseni pyrkinyt turvaamaan vakautta pohjoisessa Euroopassa pitämällä koko alueen ja erityisesti Suomen vakauteen vaikuttavien toimien ja viestien ulkopuolella - erityisesti eurooppalaisessa kriisitilanteessa. Nyt ajattelu on toinen.