Blogi

Aselasti Ukrainaan, analyysi

 

 

 

 

 

 

 

 

Suomen valtionjohdon informointi äkillisissä turvallisuustilanteissa on perinteisesti ollut sattumanvaraista. Tsunamin 2004 jälkeen valtionjohdolle rakennettiin nykyaikainen menettelytapa asian auttamiseksi. Sen puutteeksi jäi kuitenkin riippuvuus toimivaltaisten viranomaisten vapaaehtoisesta yhteistyöstä ja jopa joidenkin viranomaisten aktiivinen vastahanka, kuten nyt.

 

 

Toimiva tilannekuvajärjestelmänä tarjoaa valtionjohdolle mahdollisuuden koota nopeasti hallinnon sisältä ja ulkoa pieniltäkin näyttävät tiedot tulkittavaksi osana kokonaisuutta ja ryhtyä asianmukaiseen ja tarvittaessa nopeaan toimintaan. Valtionjohto myös nykyään vastaa mediassa välittömästi kansalaisille vastuullaan olevan valtion toiminnasta ja hoitaa sen yhteydenpidon ja ulkosuhteet muiden valtioiden johtoihin.

 

 

Vuodot ja inhimilliset virheet ovat monista maista tuttuja. Kuitenkin saman rakenteellisen vian jatkuva toistuminen tekee Suomesta muiden silmissä epäluotettavan ja on vaarallinen kansalaisten hengelle, terveydelle ja omaisuudelle.

 

 

Siksi on jälleen kerran syytä analysoida tapahtunutta. Arviointia vaikeuttaa jonkin verran, että julkisuudessa viitataan valtioneuvoston tiedotteen yksityiskohtaisempaan liitteeseen, mutta se ei ole kansalaisen saatavilla. Kunkin tiedon perässä mainitaan sen lähde.

 

 

 

Keskeiset tapahtumat ja analyysit

 

24.6. Tulli pysäyttää Helsinki-Vantaan lentokentällä lentorahtilähetyksen matkalla Ukrainaan. Lähetys saapui Vietnamista. Tulli tarkastaa lähetyksen. Tulli saa virka-apua lentoaseman poliisin terroripommiryhmältä (Tepo) sekä Puolustusvoimilta. Selvittelyssä todetaan, että tavaran kauttakulku edellyttää lupia, joita ei ole.(HS)

27.6. Tulli aloittaa esitutkinnan rikosnimikkeellä puolustustarvikkeiden maastavientirikos. Tulli takavarikoi aselastin. (HS)

15.7.  klo.14.21 Valtioneuvoston tilannekeskus saa tullilta ensimmäisen ilmoituksen Helsinki-Vantaalla pysäytetystä aselastista.(HS)

 

 

Kommentti.

 

Tulli on tullirikosasiassa poliisia vastaava esitutkintaviranomainen ja se on pyytänyt virka-apua poliisilta ja puolustusvoimilta. Esitutkintamateriaali on lähtökohtaisesti salainen. Esitutkinnasta ja pakkokeinoista annetun asetuksen 9 §:n mukaan oikeus antaa tietoja esitutkinnasta on tutkinnanjohtajalla ja hänen esimiehellään. 

 

Nojaten perustuslain mukaiseen pääministerin tehtävään johtaa valtioneuvoston toimintaa (PL 66§), valtioneuvoston kanslia on antanut kaikille viranomaisille ohjeet tiedottaa valtioneuvoston tilannekeskukseen turvallisuustilanteista. Tämä ohje ei ole muuttanut viranomaisten lakisääteisiä oikeuksia tai velvollisuuksia tiedottamisessa. 

 

Tässä Ukrainan aselastin tapauksessa on kulunut kolme viikkoa turvallisuustilanteesta ennen sen informoimista valtioneuvoston tilannekuvakeskukseen. Tulli on selkeästi jättänyt noudattamatta tilannekuvatoimintaa koskevaa ohjetta. Lakiin perustuvan toimivaltansa mukaisesti sillä on tähän oikeudellinen mahdollisuus.  

 

Koko Suomen valtion turvallisuushallinnon jatkuvasti toistuva perusongelma on se, että eri viranomaisille on vapaaehtoista antaa tietoa valtion johdolle tai ottaa huomioon sen ohjausta laajassa turvallisuustilanteessa. 

 

Julkisuudessa olleen tiedon mukaan Tasavallan presidentti ylipäällikkönä tai puolustusministeri eivät ole saaneet tietoa tästä turvallisuustapahtumasta virka-apua antaneelta johtamaltaan viranomaiselta.

 

 

 

Tiistai 15.7. (Klo 14.21 jälkeen, saatuaan Tullin viestin) tilannekeskus pyysi Tullilta joitakin tarkennuksia saamaansa viestiin voidakseen paremmin arvioida asian merkityksen ja asianmukaisesti informoida valtionjohtoa tapahtuneesta. (VNK) "Tällaisenaan tiedote ei ole meille kovinkaan käyttökelpoinen". (HS) Tullista vastattiin välittömästi, että asiasta päättävältä taholta selvitetään mahdollisuus lisätietojen antamisesta. (HS, Yle) Tullista ilmoitettiin, että: ”palaamme mahdollisimman pian (viimeistään loppuviikosta) asiaan uudelleen”. (VNK, HS)

 

 

Kommentti.

 

Kun itse dokumentit eivät ole käytettävissä, voi vain päätellä, ettei Tullin kolmen viikon viiveellä antama ensimmäinen viesti ollut asianmukainen annettavaksi valtionjohdolle. Tullilla on tuossa vaiheessa ollut enemmän tietoa, mutta esitutkinnasta vastaavan esimiestaso (”asiasta päättävä taho”) ei ole halunnut antaa sitä valtionjohdon käyttöön. Saatavilla ei ole tietoa, kuinka korkealla Tullin organisaatiossa päätös on tehty. 

 

Tiistain 15.7. yhteydet valtioneuvoston kanslian ja Tullin välillä muistuttavat Arctic Sea –laivan tapausta kesällä elokuussa 2009. Silloin valtioneuvoston kanslian ja poliisin välillä käytiin vastaavanlainen sananvaihto. Se päätyi siihen, että asiasta käytiin keskustelut Venäjän ja Naton suuntaan ilman oman maan poliisilla olevaa informaatiota. 

 

 

 

Perjantaina 18.5. klo 15.15. Valtioneuvoston tilannekeskus havaitsee Helsingin Sanomien uutisen Helsinki-Vantaalla pysäytetystä aselastista ja soittaa tulliin. Tilannekeskus pyytää Tullin keskiviikkona lupaamiaan lisätietoja.(HS) Valtioneuvoston tilannekeskus sai Tullilta välittämiskelpoista tietoa tapahtumasta perjantaina 18. heinäkuuta Helsingin Sanomien uutisen tultua julki.(VNK) Tullista kerrottiin, että asiasta vastaavaa ministeriä on informoitu tapauksesta ja tilannekeskukselle tietoa välitetään pikapuoliin. (Yle) Valtioneuvoston tilannekeskus informoi valtionjohtoa perjantaina klo 19 lähteneellä sähköpostilla.(VNK)

 

 

Kommentti.

 

Tämän tapauksen erikoisin piirre on Tullin kieltäytyminen yhteistoiminnasta valtionjohtoa palvelevan toiminnan kanssa, tiedon panttaaminen ensin kolme viikkoa ja sitten vielä kolme päivää - ja lopulta jonkun suorittama vuoto julkisuuteen ennen tiedon antamista valtionjohdon käyttöön. 

 

Huomiota kiinnittää myös julkisuudessa oleva tieto, että toimivaltainen ministeri olisi saanut tiedon jo tiistaina 15.7., mutta hän ei ole sitä toimittanut eteenpäin.

 

 

 

Turvallisuuskysymysten historia on sellainen, että epäonnistumisten jälkeen päätetään korjata ongelmat, ja sitten byrokraattisen kamppailun jälkeen jatketaan niin kuin ennenkin. Kuitenkin viime kädessä valtion johto on vastuussa johtamansa organisaation toimintakyvystä kaikissa tilanteissa.

 

 

Kansalaisilla on kaikki syy antaa tukensa sille, että toimivaltaisille viranomaisille tulee oikeudellinen velvoite informoida pääministerin vastuulla olevalla menettelytavalla valtionjohtoa kaikissa turvallisuustilanteissa.