Blogi

Helmut Schmidt ja EU:n suuruudenhulluus.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Napoleonin sodat päättyivät 200 vuotta sitten. Sarajevon laukaukset ammuttiin 100 vuotta sitten. Normandian maihinnousu alkoi 6. kesäkuuta 70 vuotta sitten.

 

 

Saksan entinen liittokansleri Helmut Schmidt varoittaa nyt, että Ukrainan kriisissä on ainekset historian toistumiseen: ”Tilanne näyttää minusta yhä enemmän samanlaiselta. Eurooppa, Yhdysvallat ja Venäjä toimivat samalla tavoin kuin Christopher Clark (The Sleepwalkers) kertoo ensimmäisen maailmansodan alkamisen, aivan kuten unissakävelijät.”

 

 

Schmidt sanoo, että Euroopan Unionin osalta suuruudenhulluudesta kertoo on sen toiminta Ukrainassa ja Georgiassa: ”Brysselissä virkamiehet ja byrokraatit… pakottavat Ukrainan tilanteeseen, jossa on valittava joko länsi tai itä.”

 

 

Schmidtin puheenvuoro muistuttaa monessa suhteessa Henry Kissingerin ja Zbigniew Brzezinskin ajatuksia. Jokainen heistä kyllä todella tietää, mitä merkitsee demokratian puolustaminen marxismia vastaan, mutta juuri siitä syystä heillä on myös suhteellisuuden, historian ja geopolitiikan taju.

 

 

Lähin mutta ei ainoa selitys asenteelliselle nykytilanteelle lännen sisällä löytyy sen saavuttamasta nopeasta ja ylivoimaisesta kylmän sodan voitosta. Juuri silloin aikuistuneelle länsimaisen sukupolven eliitille se meni päähän. Tunnettuja sen hengen kirjailijoita olivat Francis Fukuyama, Robert Kagan ja Robert Cooper. Yhteinen ajatus oli historian loppu eli nopea voittokulku läpi ihmiskunnan, myös yli 1000 vuotta vanhan venäläisen sivilisaation. Myös Suomen nykyeliitin keskuudessa tämän maasta irronneen hybriksen voi tunnistaa.

 

 

Syvempi selitys löytyy pitkästä Rooman jälkeläisten historiasta. Uusien alueiden valloittamisella elänyttä vanhaa Roomaa ei lopulta pystynyt hallitsemaan tasavaltana. Siksi vallan kaapanneille sotilaille kehitettiin platonistinen kultti, jossa Caesar edustaa taivaallisen makrokosmoksen oikeaa järjestystä maanpäällä.

 

 

Kristinusko kyllä ensin päihitti Platonin ja keisarin, mutta ne ottivat revanssin. Itä-Roomassa keisari ja kirkko pitivät yhtä ja perinne siirtyi Venäjälle. Lännessä seurasi vuosisatoja kestänyt paavin ja keisarin taistelu toivotusta maailman herruudesta. Sen jälkeen Euroopan maiden monarkit omaksuivat saman keisarillisen ideologian, jonka vasta demokratia kesytti.

 

 

Kun uskonto alkoi uudella ajalla menettää poliittista käyttökelpoisuutta, kansainvälisen vallan perustelu muuntui Venäjällä marxisimi-leninismiksi. Neuvostoliiton romahdettua Venäjä on nyt palaamassa vanhaan perusteluun; ei olisi yllättävää jos meilläkin marxismin perintö muuntuu vastaavasti putinismiksi.

 

 

Euroopassa otettiin sodan jälkeen käyttöön EU:n Rooman sopimuksen valistusperäinen finalité samanlaistaa, keskittää ja laajentaa loputtomiin. Kolmas Rooman perillinen Yhdysvallat on synnystään alkaen ollut itselleen vapauden kaupunki kukkulalla, joka näkyy kaikille.

 

 

Ei ole ihme, että Kissinger ja Brzezinski ovat jo pitkään tunnistaneet, että Suomessa on jotakin erikoista. Miten yhden imperiumin ydinalueen kupeessa voi pieni joukko metsien kätköistä nousta demokraattisten maiden eturiviin? Mutta kun kotoinen välipolven eliitti haluaa nyt itsekin kieltää suomalais-eurooppalaisen idean, sitä on vaikea kertoa muillekin.

 

 

Eurooppa syntyi alun perin kristillis-klassisen sivistyshumanismin projektina, jonka paavi ja keisari halusivat ensin kaapata ja sitten moderni aika unohtaa sen juuret. Saman eurooppalaisen sivistyshumanismin osana syntyi myös Suomi. J.V. Snellmanin sukupolven voimin täällä myös ymmärrettiin Euroopan alkuperäinen idea. Kysymys ei ole kaiken samanlaistamisesta, vaan kukin ihminen ja pienikin kansakunta ovat yleisinhimillisen arvokkaita erityisiä muotoja. Sen tämä nykymuotoisen Euroopan Unionin eliitin enemmistö on käsittänyt väärin.

 

 

Nyt Helmut Schmidt esittää nyt, että uusi Euroopan parlamentti laittaa komission järjestykseen - siis kaikki äänestämään. Ja sitten. Euroopan Unionin nykyinen ikuisesti samanlaistava, keskittävä ja laajentava perusajatus tulisi muuttaa. Jos niin ei tehdä, Unioni muuttuu rauhan projektista jatkuvien sisäisten ja ulkoisten konfliktien projektiksi. Tulevaisuuden perustaksi otettakoon kansalaisten ja kansojen palvelu hajauttamisen ja kokoamisen tasapainon pohjalta.

 

 

Euroopan Unionin ja modernin ajan reformaation merkkivuodeksi sopisi hyvin 2017. Silloin tulee kuluneeksi 500 vuotta siitä, kun eurooppalaiset alkoivat ottaa omiin käsiin valtaa roomalaisen ideologian perillisiltä keisarilta ja paavilta – ja 100 vuotta siitä kun suomalaiset toteuttivat kerralla saman projektin.