Blogi

Synkähkö yksinpuhelu

 

 

Tammikuun alkupäivinä 1980 kokoontui Ranskan hallintokoulun ENA:n uusi vuosikurssi ensimmäisille tunneilleen. Meidänkin luokkaamme tuli tervehtimään koulun johtaja Louis Blanc, sittemmin maansa Tukholman ja YK:n suurlähettiläs.

 

 

Lyhyen tervetulotoivotuksen jälkeen hän sanoi haluavansa, että muistamme tarkkaan seuraavat ajatukset. Neuvostoliitto on nyt hyökännyt Afganistaniin ja ylittänyt näin Jaltan rajan. Nyt Yhdysvallat iskee kaikin voimin takaisin ja Eurooppa saa uuden mahdollisuuden.

 

 

Se on toteutunut ja enemmänkin. Kymmenen vuotta myöhemmin romahtivat sekä Neuvostoliitto että Berliinin muuri. Läntinen järjestelmä ja lännen rakenteet ovat sen jälkeen edenneet pitkälle idän suuntaan. Jaltan unohtamisen lisäksi myös vuoden 1648 Westfalenin sopimusta ja vuoden 1945 YK:n peruskirjaa on tulkittu melko vapaamielisesti.

 

 

Sattumoisin olin helmikuussa 2007 Münchenin turvallisuustapaamisessa, kun Venäjän presidentti Putin piti omalta puoleltaan tunnetun jo riittää puheensa. Sekin toteutui. Saman vuoden toukokuussa 2007 oli Tallinan pronssisoturikiista, kesällä 2008 oli Georgian sota, ja sen jälkeen osapuolet ovat olleet erilaisin muodoin ja vaihtelevalla menestyksellä puskemisasennossa läpi koko rajapinnan Huippuvuorilta Syyriaan.

 

 

Puheet historian loppumisesta tai geopolitiikan vanhanaikaisuudesta ovat hiljalleen vaimentuneet.

 

 

Juuri nyt lännen ja idän pitkä keskinäinen historia tapahtuu Ukrainan vallankumouksena ja Venäjän menossa olevana Krimin liittämisenä. Takana on kivikkoinen taival, mutta niin voi olla vielä kivikkoisempi ja rahaa vievä edessä. Sitä kuvastaa mm. EPP:n viimeviikkoineen lupaus Ukrainan EU –jäsenyydestä sekä samalla liittokansleri Merkelin puhe, että oikeus vapauteen ja demokratiaan ”koskee myös Moldovan, Georgian, Valkovenäjän, Armenian ja Azerbaidzanin kansaa.”

 

 

Kolme roomalais-kristillisen kulttuurin perillistä – Eurooppa, Yhdysvallat ja Venäjä – ovat noin 500 vuotta sekä kamppaillet keskenään että hallinneet muuta maailmaa. Nyt nämä kolme ovat jo pitkälle menettäneet ylivaltaansa ja myös velkaantuneet. Ne aikovat kuitenkin vielä kertaalleen toistaa tavalla tai toisella kierroksen keskinäistä raatelua ja auttaa vielä silläkin tavalla itseään lunastuskuntoon. Voisi tämän meidän sukupolvemme jutun paremminkin viimeistellä.

 

 

(Kuvassa Savon prikaatin alokas lukee syksyllä 1963 Dag Hammarskjöldin juuri ilmestyneitä Vägmärken -mietelmiä.)