Blogi

Ukraina: valtio ja vallankumous

 

 

 

 

 

 

 

Ukrainan tapahtumien arvioissa kilpailevat sisäinen vallankumous sekä idän ja lännen kiista. Käytännössä kyse on kummastakin. Asiaa voi arvioida sekä uuden ajan vallankumousten että nykyisten suurvaltasuhteiden valossa.

 

 

Vallankumouksen osalta tapahtumia voi verrata Yhdysvaltojen, Ranskan ja Venäjän tai kymmenien muiden maiden tapahtumiin.

 

 

Aluksi on pieni ja päättäväinen joukko, joka alkaa vastustaa kestämätöntä vanhaa valtaa kuten Yhdysvaltojen The Sons of Liberty, Ranskan jakoblinit, Venäjän bolševikit. Se myös alkaa saada erilaisin motiivein tukea ulkomailta kuten vanha valtakin.

 

 

Ristiriita kärjistyy tai sitä kärjistetään oppositiota yhdistäväksi ja laajempaa kansaa mobilisoivaksi väkivaltaiseksi yhteenotoksi, kuten Bostonin joukkomurha 1770, Bastiljin valtaus 1789 tai Pietarin verisunnuntai 1905. Vanha valta toimii tavallisesti kierroksen myöhässä ja osoittautuu lopulta varsin heikoksi.

 

 

Tässä vaiheessa riittävän edustava elin julistautuu korkeimman vallan haltijaksi, jota sitten vallankumouksen kärkijoukko pyrkii kontrolloimaan.

 

 

Tähän asti Ukrainan tapahtumat ovat siis menneet samaan tapaan.

 

 

Kuten aina historiassa, myös tällä kertaa suurvallat ovat vaikuttaneet omaan suuntaansa, nyt yhtenä lenkkinä kylmän sodan jälkeisessä kiistassa. Niillä on vuosikymmenien tai -satojen kokemus eri maiden vallankumouksellisiin prosesseihin vaikuttamisessa ja niiden esikunnissa pohditaan nyt, mitä tehdään Ukrainan seuraavissa vaiheissa ja sen jälkeen.

 

 

Yleensä vanhan vallan kukistamista seuraa voittajien keskinäinen valtataistelu, johon kietoutuu uusien ja vanhojen kaunojen kostaminen. Tämä edistää osaltaan taloudellista kriisiä, jossa rahat loppuvat ja hinnat nousevat jopa ruoka loppuu.

 

 

Sekasorron kärjistyminen johtaa usein vaatimuksiin uuden lujan vallan pystyttämisestä, vastavallankumouksen yrittämiseen ja ulkovaltojen interventioon rahan tai sotilaiden tai kummankin voimin. Motivoimalla ja asiamiehin vaikuttaminen ovat olleet mukana jo alusta alkaen. Kun vallankumouksellisen prosessin hallitsemattomuus kietoutuu hallitsemattomiin suurvaltasuhteisiin, ollaan uudessa historian vaiheessa.

 

 

Kun asiasta on syntynyt keskustelua, Suomen malli tarkoittaa mm. sitä, että pidämme joukon koossa ja olemme itse päättäneet, mikä on meille hyväksi. Kuten Helsingin Sanomien Kari Huhta tänään sanoo, ”kriisin ratkaisuyrityksissä Suomi on länsimaa ja EU:n jäsen”.

 

 

Länsimaana ja EU:n jäsenenä Suomi voi omalta pieneltä osaltaan vaikuttaa, Ukrainan tapaukessa yhteiseen vakauden palauttamiseen ja yhtenäisyyden hyväksi. Varsin pienet EU:n uudet jäsenmaat sekä Ruotsi ovat lisänneet vaikutustaan Atlantin kummallakin puolella. Jos nykyisen menon tuloksena on vuosikymmeneksi vahva jännite EU:n ja länsimaiden sekä Venäjän välillä, siitä ei hyödy kukaan ja kärsivät kaikki.