Blogi

Presidentti Niinistön haastattelu.

 

Presidentti Niinistöllä on päivän Hblssä laaja haastattelu Suomen turvallisuuspolitiikasta otsikkona ”Henkinen kuilu Venäjän ja länsimaiden välillä huolestuttaa Niinistöä”.

 

 

Helsingin Sanomien seniori turvallisuuspoliittisella toimittajalla Kari Huhdalla on myös artikkeli aamun lehdessä otsikkona ”Venäjä jaksaa pitää yllä Pohjolan Nato-keskustelua”.

 

 

Presidentti Niinistön haastattelu on hänen ensimmäinen laaja puheenvuoronsa sitten elokuun suurlähettiläskokouksen sekä ensimmäinen laajempi tulkinta pohjoismaiden päämiesten ja presidentti Obaman tapaamisesta. Takana ovat myös Syyrian kriisin yksi vaihe sekä ”eurooppalaisen Naton” edistymisen kannalta laiha EU:n huippukokous. Käsillä on myös Ukrainan kriisi.

 

 

Puolet presidentti Niinistön haastattelusta käsittelee kriittisesti Venäjällä tapahtunutta henkistä muutosta ja sen vaikutuksia. Siihen hän liittää myös ”tiettyä itsekritiikkiä mitä tulee EU:n Venäjä –politiikkaan”. Ukraina saa moitteita omista ongelmistaan. Presidentti myös noteeraa Venäjän vahvan roolin Syyrian kriisin helpottamisessa.

 

 

Kari Huhta taas käsittelee melko suoraviivaisesti Venäjää pohjoisen Euroopan turvallisuuspoliittisten ongelmien alkusyynä. Hänen johtopäätöksensä on, että Venäjän jatkaessa samaan tyyliin Suomen ja Ruotsin Natokeskustelukin jatkuu ”kunnes maat lopulta liittyvät Natoon tai Itämeren turvallisuustilanne muuttuu jollakin keskeisellä tavalla”. Tuo tai kannattaa huomata.

 

 

Presidentti Niinistö sanoo ykskantaan, ettei Suomen Nato –jäsenyys ole ajankohtainen. .” Hän korostaa pohjoismaista, että ”Obama ja ympäröivä maailma pitää meitä kokonaisuutena”. Hänen mukaansa Suomen pääasialliset kansainväliset yhteistyökumppanit ovat ”pohjoismainen puolustusyhteistyö Nordefco, EU:n puolustusulottuvuus ja Natokumppanuus. Niiden varaan rakennamme turvallisuusyhteistyömme.” Tämä vastaa presidentti Niinistön kauden ensimmäisten puheiden muotoiluja, tosin hän kesän lopulla esitti suurlähettiläille yhteistyövaraisuutta myös uusin painotuksin.

 

 

Elokuussa presidentti Niinistö puhui ”aidalla istumisesta” oikeana paikkana ja totesi: ”Nykyinen asemamme palvelee etujamme tässä ajassa hyvin, kun niitä kokonaisvaltaisesti punnitsee…. Suomi päättää paikkansa ja suuntansa, niin kuin sille hyväksi on, siinä asetelmassa, jonka historia kulloinkin ympärillemme asettaa.” Tähän reaalipoliittiseen perustan jälkeen hän silloin paketoi turvallisuuden yhteisömuotoja omaksi kokonaisuudeksi. ”EU:n yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka ja pohjoismainen puolustusyhteistyö…. ovat osa yhteistyövaraisen turvallisuutemme pakettia.”

 

 

Näistä eri muunnelmista ei voi paljoa päätellä, vaikka eri maiden lähetystöissä ja ulkoministeriöissä on kymmeniä hyvin kouliintuneita diplomaatteja, jotka saavat leipänsä niiden analysoinnista.

 

 

Sen sijaan aamun tekstien perusteella on ilmeistä, miten vaikeata Suomessa on aivan viime vuosien tauon jälkeen konkretisoida analyysiä pohjoisen Euroopan geopolitiikasta, vaikka se tosisiassa on koko ajan ollut osa kylmän sodan jälkeistäkin reaalimaailmaa. Siis analyysiä, joka on viileä tarkastelu kaikista pohjoisen Euroopan alueella dynaamisesti vaikuttavista omista, lännen ja idän voimista ja eduista. Siitä taas seuraa, että on vaikeata palauttaa aktiivista roolia oman turvallisuusympäristön vakaan kehityksen edistämiseksi. Kansalaisena rohkenee sanoa, että tämä on keskeinen haaste.

 

 

                                               --------------------------

 

Näillä ajatuksilla toivotan Hyvää Joulua ja Uutta Vuotta kaikille tämän kotisivun vieraille.