Blogi

Nalle Wahlroosin stalinismi.

Tämä on yksi kotisivun luetuimmista blogeista. Julkaistu syyskuussa 2013.

 

 

Prismassa käydessä huomasin, että Björn Wahlroosista on ilmestynyt uusi kirja. Täytyypä ostaa ja lukea. Siitä kuitenkin puuttuu yksi historia, ja siksi kerron sen tässä.

 

 

Elettiin 1970 –luvun alkuvuosia ja taistolaiset olivat kovassa nousussa opiskelijamaailmassa. Nuorison asiat olivat muutenkin muodissa. Niinpä Tukholmassa olleen Pohjoismaiden Neuvoston kokouksen yhteydessä pidettiin myös pohjoismaiden nuorisokonferenssi.

 

 

Ensimmäinen päivä väiteltiin ajan suurista kysymyksistä kuten Vietnamin sota ja eteläisen Euroopan sotilasdiktatuurit Kreikassa, Espanjassa ja Portugalissa.

 

 

Päivän päätteeksi eri maiden valtuuskunnat näyttivät jatkavan keskinäistä luimistelua ja hävisivät omille teilleen, paitsi Suomen. Me läksimme porukalla kaljoille.

 

 

Löytyi mukava paikka ja viihdyimme pitkään. Samassa pienessä pöydässä ainakin Ilkka Suominen, Terhi Nieminen, I. C. Björklund, silloin Nalle Wahlroos, Susanne Björkenheim ja minä.

 

 

Nalle ja Susanne olivat silloin innokkailta näyttäviä vähemmistökommunisteja eli muiden kesken stalinisteja. Jossakin vaiheessa Ilkka Suominen kysyi heiltä miten on mahdollista, että Neuvostoliitto teki Kreikan sotilasjuntan kanssa kauppasopimuksen. Hehän olivat juuri päivällä niin ankarasti tuominneet kaikki kolme eteläisen Euroopan diktatuuria.

 

 

Susanne Björkenheimillä oli vastaus heti valmiina. Kauppasopimus perustuu Neuvostoliiton kommunistisen puolueen tekemään objektiiviseen luokka-analyysiin sosialistisen vallankumouksen edellytyksistä Kreikassa. Tekemällä kauppasopimuksen Kreikan työläiset saavat työtä ja näin työväenluokan voimat kasvavat, mikä taas parantaa sen kykyä tehdä vallankumous.

 

 

Tässä vaiheessa Nalle Wahlroos alkoi äänekkäästi nauraa, ja otettuaan aimo siemauksen olutta hän kohotti ääntään. ”Älä nyt hyvä Susanne jatka, nolaat itsesi ja saatat naurunalaiseksi koko puolueen.”

 

 

Siinä vaiheessa taas Susanne Björkenheimin väri muuttui ensin punaiseksi ja sitten tumman punaiseksi. Ilmaa haukottuaan hän parahti: ”Nalle. Sinä puhut vastoin keskuskomitean päätöstä.”

 

 

Siitä lähtien ajattelin, ettei tuo Nallen stalinismi taida olla sitä pysyvintä laatua.