Blogi

Suomalais-ranskalaisen historian aarreaitta löytynyt.

 

Eilen järjestettiin Helsingissä Ranskan Instituutissa ”Seminaari pohjoisesta kansatieteestä – Paluu tutkimusmatkailijoiden jalanjäljille”.  Harvoin yhdestä paikasta näkee niin moneen suuntaan.

 

 

Varsinainen yhdistävä tekijä on Ranskan viimeinen kuningas (1830-1848) Louis-Philippe, suomalaisittain Ludvig Filip. Hän oli Bourbon kuningashuoneen sukua, mutta liittyi vallankumouksen radikaaleimpaan Jakobiini –klubiin. Kun vallankumous kehittyi terroriksi, Lousi-Philippe jätti sen. Ajan oloissa hän joutui pakenemaan henkensä edestä ja se toi hänet Muonioon, Tornioon ja Turkuun syyskesällä 1795.

 

 

Kuninkaaksi Louis-Philippen nosti heinäkuun vallankumous 1830. Hän lähetti pohjoiseen Eurooppaan kaksi ”La Recherche” –tutkimusretkikuntaa 1838-1839. Mukana seurasivat mm. ajan suuri maailmanmatkaaja Xavier Mermier Ranskan akatemiasta, hovimaalari Francois Biard ja paikallisen asiantuntijana kirkkoherra Lars Levi Laestadius.

 

 

Eilen Versaillesin yliopiston professori Jan Borm kertoi kokonaiskuvaa retkikuntien vaiheista ja aikanaan julkaistusta raportista 19 kirjana. Niistä voi nyt ammentaa laajan monitieteisen kokonaiskuvan pohjoisimman Euroopan oloista yli puolitoista vuosisataa sitten.

 

 

Professorit Risto Pulkkinen ja Juha Pentikäinen kertoivat Laestadiuksen uskomattoman monipuolisesta tieteellisestä, filosofisesta ja uskonnollisesta elämäntyöstä.  Oma erikoinen tarinansa on La Recherche –retkikunnan raportin 20. osa, Laestadiukselta tilattu Lappalaisten historia. Pentikäinen ja Pulkkinen löysivät sen käsikirjoituksen kolmena osana eri puolilta maailmaa joitakin vuosia sitten, ja se ilmestyi suomeksi nimellä ”Lappalaisten mytologian katkelmia”.

 

 

Osaltani liitän Laestadiuksen työn – kuten osan Pentikäisen ja Pulkkisen työstä – Euroopan kulttuurihistoriaan.  Se dokumentoi kristillisen, klassisen ja modernin kulttuurin ja alkukantaisen kulttuurin kohtaamisen Euroopan viimeisellä reunalla – siis sen prosessin, jonka valistuksen ja romantiikan historiankirjoitus paljolti sivuuttaa Rooman romahtamisen ja uuden ajan alun väliseltä yli 1000 vuoden ajalta.

 

 

Aivan uudenlaista tietoa oli professori Osmo Pekosen esityksessä Biardin lisäksi neljästä muusta ranskalaisesta maalarista, jotka noina aikoina sekä taiteellisella että dokumentoivalla otteella ikuistivat Pohjolan oloja. Biardin maaluksista tunnetuimpia ovat ”Laestadius saarnaa lappalaisille” sekä Juha Pentikäisen tunnistama romanttinen hetki Muoniossa kuninkaallisen matkaajan ja Beata Caisa Walbomin välillä keskellä lappilaisten arkiaskareita.

 

 

Oma suuri lukunsa avautuu myös siitä, että Xavier Mermier palasi Suomeen ja tutustui täällä mm. Aurora Karamsiniin, joka taas innostui sitten perustamaanmaan Pariisiin kirjallisen salongin. Mukaan kuvaan tulee näin myös silloisen yllättävän laajan Helsingin, Viipurin ja Pietarin ranskasuuntautuneen joukon elämänpiiri.

 

 

Seminaarin ydinasioita kokosivat hienosti yhteen kaksi dokumenttielokuvaa. Tuottajanaan Anna-Mari Lämsä Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu on toteuttanut ”Lapin kuninkaalliset” filmin, joka kertoo Louis-Philippen elämästä ja suhteesta  Beata Caisa Walbomiin sekä heidän todennäköisen lapsensa Erikin jälkeläisistä. Se sai nyt ensi-iltansa. Lopussa oikeastaan tapahtuman komeana yhteenvetona esitettiin Hannu Kahakorven tuottama ”Arktiset  tulet” elokuva.

 

 

Itse pidin kokonaisesityksen Louis-Philippestä, joka löytyy tältä kotisivulta. http://www.ristovolanen.fi/118302945 Lupasin osaltani edistää tästä suomalais-ranskalaisten suhteiden vaiheesta ja Euroopan kulttuurihistorian näkökulmasta kiinnostuneiden yhteistyötä – ja tämän teeman tunnetuksi tekemistä.