Blogi

Nokia, ei näytä hyvältä.

 

 

Ymmärrettävästi Suomessa pohdittiin eilen Nokia –kauppaa vanhan Nokian ja Suomen kannalta. Omaltakin osalta muistin monien muiden tavoin tietoja Nokian keskittymistä laitteeseen, kun kilpailijat suuntasivat ohjelmistoihin. Monet ovat muistaneet myös Bill Gatesin vierailun Nokiassa 1988.

 

 

Eilisen blogin mukaan, ”Nousun vuosina amerikkalaiset suursijoittajat panivat rahaansa Nokiaan. Ne taas tunsivat alan globaalin kehityssuunnan, Microsoftin tarpeet ja Nokian ongelman. Jossakin vaiheessa ne päättivät sen operaation yleiset suuntaviivat, joka tänään tuli päätepisteeseen.”

 

 

Kuva noista Microsoftin tarpeista täsmentyy, kun nyt seuraa amerikkalaista analyysejä Nokia –kaupasta. Yksi niistä on Matt Buchananin artikkeli The New Yorkerissa. Hän kertoo Microsoftin kehityksestä ja monista epäonnistumisista viime vuosina.

 

 

Microsoftin ongelma on ollut eräänlainen Nokian peilikuva. Sillä on ollut ohjelmisto-osaamista, mutta muiden laitteisiin lataaminen on osoittautunut yhä vaikeammaksi. Koko alakin on kehittynyt nopeammin ja enemmän liikkuviin koneisiin perustuvaksi kuin Microsoftkaan ennakoi. Lisäksi kovimmat uudet kilpailijat hallitsevat sekä ohjelmisto- että laitetuotantonsa.

 

 

Buchanan myös viittaa Alan Kayhin, yhteen alan guruista. Hänen tunnetuin teesinsä on, että paras tapa ennustaa tulevaisuutta on tehdä se itse. Mutta toinen on, että ihmisten, jotka ovat vakavissaan ohjelmistoista pitäisi valmistaa myös omat laitteistonsa (”People who are really serious about software should make their own hardware.”).

 

 

Niinpä Microsoft on tullut tulokseen, että se tarvitsee laitevalmistusta, mutta globaalin laiteteollisuuden rakentaminen vie aikaa ja rahaa. Ja niin sen katseet kääntyivät Nokiaan. On vaikea sanoa, kuinka paljon historiallisen työn tehnyt Jorma Ollila reaalisesti pääsi suuromistajiin verrattuna vaikuttamaan Stephen Elopin valintaan.

 

 

Matt Buchananin tulkintaa vahvistaa pääjohtaja Ballmerin eilinen viesti pörssianalyytikoille. Siinä hän sano, että Microsoftin on tultava laitevalmistajaksi eikä jättää tietokoneiden, puhelinten ja muiden laitteiden valmistajia pyörittämään Microsoftin ohjelmia. ”Voidaksemme todella täyttää visiomme siitä, mitä voimme tehdä asiakkaillemme, me olemme kehittänet ajatteluamme.”

 

 

Mitä matkan varrella lienee tapahtunut, lopputulos on Microsoftille sekä strategisen tavoitteen mukainen että halpa. Seitsemän miljardia dollaria 77 miljardin dollarin kassasta on pikku juttu.

 

 

Tietenkin kauppa on herättänyt Yhdysvalloissa myös pörssikursseissa heti nähtyjä epäilyjä. Suurin niistä on Microsoftin kyky yhdistää kahta aivan erilaista tuotantoa eli ohjelmistoja ja laitteita. Mutta sitä auttaa Stephen Elopin kolmen vuoden työ entisen ja uuden työnantajan ostamassa Nokiassa. Pohtimaan jää monien asiaa tuntevien arvioita, että vielä hänen tullessaan Nokiaan, yritys oli pelastamiskelpoisessa kunnossa. Samoin miettii, missä vaiheessa Elopin olisi ollut paikallaan jäävätä kaupan valmistelussa itsensä osakeyhtiön hallituksen jäsenenä.

 

 

Myyjän vetovastuu oli Risto Siilasmaan hallituksen käsissä. Ja kun asiat olivat päässeet huonoksi, Suomesta on tietty etsitty huonoista vaihtoehdoista mahdollisimman hyvä eli vähiten huono. Sen kanssa nyt eletään ja sitä hyödynnetään niin paljon kuin mahdollista.