Blogi

Islanti onkin NATO:n harjoitus.

 

NATO on nyt julkistanut osaltaan Islannin hankkeen. Sen mukaan “NATO ja kumppanit toteuttavat ilmapuolustusharjoituksen Islannin yläpuolella” ”The Iceland Fighter Meet 2014” -harjoitukseen ”kuuluu taisteluharjoittelua erilaisten konetyyppien kesken, puolustuksellisia ja hyökkäyksellisiä vastaoperaatioita sekä ”high-value airborne asset” (lentokoneissa olevat tilannekuva-, tiedustelu-, maalinosoitus- ja johtamisjärjestelmät) perustuvaa hyökkäystä ja suojaamista.

 

NATO kertoo, että harjoitus toteutetaan Norjan ilmavavalvontavuoron “harjoituskomponentin kontekstissa”, mutta tiedote kertoo myös, että “Useita päiviä ennen Ruotsin ja Suomen joukko-osastoja osana ‘rauhanajan valmiustehtävää’ Norjan osasto toimii osoittaakseen tarvittavan NATO:n ilmavalvontakyvyn. Tämä suoritetaan loppuun ennen kuin kumppanit saapuvat”. NATO:n sisäisiä ongelmia ilmentänee alleviivaus, että jos harjoituksen alettua ilmenee todellisen ilmavalvonnan tarvetta, kumppanit pysyvät sivussa.

 

NATO:n mukaan ensi vuoden alussa Islannissa kaikki ei siis mene aivan niin kuin eduskunnalle ja julkisuuteen on esitetty. Toukokuun 23. päivän eduskunnalle annetun hallituksen kirjelmän mukaan ”osallistuminen rajoittuu valvontavuoron yhteydessä toteutettavaan harjoitustoimintaan, jota toteutetaan aseistamattomin konein.” Nyt NATO kertoo, että kyseessä on NATO:n taisteluharjoitus ja Norjan ilmavalvontavuoro suoritetaan loppuun ennen kuin Suomen ja Ruotsin koneet saapuvat.

 

NATO:n mukaan se on itse ”tapahtuman yleiskoordinaattorina Saksan Uedemin johtokeskuksesta”. ”Suomen ja Ruotsin voimat ovat Norjan asettaman harjoitusjohtajan alaisuudessa.” Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan mukaan ”harjoituksen johtoportaana toimii NATO:n ilmakomponentin johtoesikunta Saksassa, mutta harjoitukseen osallistuvien lentoyksiköiden operatiivinen johto säilyy kansallisessa päätösvallassa.”

 

NATO:n tiedotteesta voi päätellä, että järjestön sisällä on hankkeesta käyty vääntöä. Suomen hallituksen ilmoitettua runsas vuosi sitten halukkuutensa osallistua jo silloin mahdottomalta näyttäneeseen ilmavalvontaan myös NATO:ssa jotkut maat ja ammattilaiset totesivat sen mahdottomaksi. Sen jälkeen tultiin ”valvontavuoron yhteydessä toteutettavaan harjoitustoimintaan”. Nyt NATO:ssa alleviivataan, että itse ilmavalvontavuoro on loppunut ennen kuin suomalaiset ja ruotsalaiset tulevat NATO:n taisteluharjoitukseen.

 

NATO:ssa on samaan aikaan käyty vääntöä NATO:n toiminnan laajentamisesta Arktiselle alueelle. Norja on sitä vaatinut ja Kanada on vastustanut. Toukokuun lopussa tehtiin linjaus, ettei NATO mene Arktiselle alueelle, ilmeisesti Yhdysvaltojen päädyttyä tähän kantaan.

 

NATO:n Islannin hanke näyttää paketoivan yhteen hyvitystä Norjalle, kiusalliseksi käynyttä Suomen ja Ruotsin ”pohjoismaista” ilmavalvontahanketta sekä myös Yhdysvalloille sopivaa uudentyyppistä huipputeknistä ilmasotaharjoitusta, joka samalla on nykyhallinnon ”reassurance” -politiikka eli halua osoittaa perinteisiin liittolaisiin sitoutumista vaikka Tyynellemerelle katsotaankin.

 

Samalla Pohjoismaiden-Baltian NATO:n aluetta ajavat pääsevä yhtä askelta lähemmäksi visiotaan. Ja samalla Suomen ilmavoimat saavat alkuperäisen toiveen mukaisen osaamisalueen eli taisteluoperoinnin osana NATO:n ilma- ja ohjuspuolustusjärjestelmää sekä Yhdysvaltojen ilmasta toimivaa taistelunjohtoa.

 

Voi jäädä odottamaan, mikä nyt on Venäjän liike tai vastaliike katsantokannasta riippuen. Sellaisen kokonaisuuden muodostivat keväällä ja alkukesästä Venäjän ilmavoimien Ladoga –harjoitus ja sen päälle tehty lento syvemmälle Itämerelle sekä sitten Suomenkin osallistumat toisen puolen Sapelinisku- ja Baltopsharjoitukset.

 

Syksyllä ovat edessä peräkkäin ja rajan kumminkin puolin suuret Venäjän ja Valkovenäjän Zapad- sekä NATO:n Steadfast Jazz harjoitukset. Ajan henkeen kuuluu, että Liettuan sotilastiedustelu on vuotanut Zapad –harjoituksesta julkisuuteen pohdintaansa mahdollisista ”insidenteistä” sekä taktisten ydinaseiden maaleista.

 

Suurin piirtein Vanhasen II hallituksen eron ajoista näitä liikkeitä ja vastaliikkeitä on ollut Pohjoismaiden-Baltian alueella ja lähellä kaikilla tasoilla ja monissa muodoissa yhä tihenevään tahtiin. Taustalla ovat kyllä Yhdysvaltojen ja Venäjän vaikeutuneet suhteet mutta ennen kaikkea monien alueen hallitusten ja sotalaitosten perinteiset uhkakuvat ja ambitiot – sekä erilaiset pyrkimykset rakentaa pohjoiseen Eurooppaan NATO:oon yhdentyvää aluetta mahdollisen Yhdysvaltojen etääntymisen varalle.

 

Sopii kuitenkin arvioida, että pohjoisen Euroopan alueen sisältä nouseva vedätys kylmän sodan suuntaan saavuttaa jossakin vaiheessa rajansa – yksinkertaisesti siitä syystä ettei se ole kenenkään etu ja suurilla mailla on keskenään tärkeämpiäkin asioita. Siksi Suomella olisi nyt hyvä paikka ottaa aloite käsiin vakauspolitiikkaan palaamiseksi pohjoisessa Euroopassa, se voisi saada ehkä yllättävää vastakaikua kaikilta suunnilta. Ja kun Suomi ja Ruotsi ovat nyt itse nostaneet itsensä moukiksi laudalle, se olisi parasta tehdä ennen kuin suuremmat alkavat kunnolla pelata.

 

http://www.nato.int/cps/en/natolive/news_102136.htm

http://www.acus.org/natosource/jets-sweden-and-finland-participate-nato-air-defense-training-over-iceland