Blogi

Suomesta luoteisen maapallon kotipesä.

 

 

Pari päivää sitten palautin mieleen kolme vuotta sitten Washingtonin Atlantic Councilin paneelissa pitämäni puheenvuoron. Sen ideana oli, että näillä pohjoisen Euroopan nurkilla ei ole mitään erityistä syytä sapelin kalisteluun ja laajemminkin Yhdysvalloilla, Euroopalla ja Venäjällä on kakki syy etsiä yhteistyötä maapallon ongelmien ratkaisussa.

 

Ehkä pradoksaalisesti, aikaisemmin Yhdysvaltojen ”haukaksi” sanottu turvallisuuspoliittinen ajattelija Zbigniew Brzezinski on päätynyt samantapaiseen kokonaiskuvaan tulevaisuudesta. Hänen uusin kirjansa Strateginen visio on tutkielma tulevasta suhteellisesti heikkenevän Euroopan sekä Yhdysvaltojen ja nousevan Kiinan vuosikymmenestä. Se avaa näkyviin vanhan lännen ongelmat, ei lupaa hyvää, mutta ehdottaa, mitä pitäisi tehdä.

 

Kylmän sodan jälkeen Neuvostoliitto romahti, Euroopassa säästettiin puolustuksesta, Kiina oli vasta tuleva suuruus, mutta Yhdysvallat piti varustelutasonsa. Tuolloin visioitiin Yhdysvaltojen johtamaa demokratian ja markkinatalouden voittokulkua koko maapallolla.

 

Mutta sitten tuli 9/11 vuonna 2001. Siihen Yhdysvallat vastasi Irakin sekä Afganistanin sodilla ja tuhlasi näin rahaansa sekä arvovaltaansa.

 

Perinteisen lännen heikentyessä Kiinan tuotanto tavoittaa Yhdysvallat noin 2030 ja Venäjänkin voima on ollut palautumaan päin. On laskettu, että perinteinen länsi tuottaa nyt 50 prosenttia ja kuluttaa 60 prosenttia maapallon tuotannosta. Tämä alijäämä on rahoitettu lainalla, mutta se tie on kuljettu loppuun. Nykyinen Euroopan finanssikriisi kertoo sopeutumisen alkaneen ja muutos tulee ravistelemaan maailmaa vielä pitkään.

 

Brzezinskin mukaan Euroopalla on edessään mahdollinen yhdentekevyys ja amerikkalainen unelma uhkaa kuihtua. Tällä menolla maailma ei ole kymmenen vuoden päästä Kiinan johdossa vaan kaaoksessa. Kiina ei ole niin nopeasti valmis ottamaan Yhdysvaltojen paikkaa johtavana valtiona.

 

Kun Yhdysvaltojen ja erityisesti Euroopan voima suhteellisesti heikkenee, vaarana on historiallisten paineiden purkautuminen. Vaaravyöhykkeessä ovat esimerkiksi Georgia, Taiwan, Etelä-Korea, Valkovenäjä, Ukraina, Afganistan, Pakistan ja Israel. Samaan listaan kuuluisi myös kylmän sodan jälkeen pohjoisessa Euroopassa saavutettu vakaus, jonka osana on Yhdysvaltojen halu ja kyky antaa takuut Baltian maille ja Norjalle.

 

Vaikka internet on nostanut maailmassa poliittista tietoisuutta, riittävän vahvan johdon puute vaarantaa myös ihmiskunnan yhteisten alueiden hoitoa: avaruutta, meriä, arktisia alueita, ilmakehää ja ilmastonmuutoksen hallintaa, vesivaroja, tietoverkkoja sekä ydinaseiden valvontaa.

 

Brzezinskin mukaan jokainen eteensä katsova valtio pohtii nyt, mitä tästä seuraa ja miten uudessa maailmassa eletään. Klassisen geopoliittisen ajattelun mukaisesti hän muistuttaa Yhdysvaltojen presidenttiä siitä, että pallo on pyöreä. Yhdysvalloilla on oltava johdonmukainen strategia koko Euraasian mannerta varten, eli ei vain Kiinaa, vaan myös Eurooppaa ja Venäjää.

 

Euroopassa vahvistuva Saksa ja heikkenevä Italia rakentavat nyt kahdenkeskisiä erityissuhteita Venäjään. Se hermostuttaa Puolaa, Tšekkiä ja Baltian maita. Ranska liputtaa EU:n turvallisuuspolitiikan puolesta, joka kuitenkin uhkaa heiketä. Englanti on karkaamassa omille teilleen ja korostaa atlanttista yhteyttä.

 

Aasiassa jotkut kiinalaiset ovat jo tuoneet esiin ekspansiivisia asenteita ja puheita mallinsa ylivoimaisuudesta. Mutta Aasiassa on monia muitakin väkirikkaita ja kehityksen alkuun päässeitä valtioita, joilla on keskenään ja Kiinan kanssa monia avoimia kysymyksiä.

 

Brzezinski ei halua Yhdysvallat-Kiina-akselia maailmaa hallitsemaan mutta ei myöskään suosittele Kiinan patoamista, kuten Neuvostoliitolle tehtiin toisen maailmansodan jälkeen. Hän kehottaa Yhdysvaltoja pitämään kiinni sitoumuksistaan Japanille ja Taiwanille. Päätehtävä on kuitenkin edesauttaa Aasiassa vakautta sekä tasapainoa, mutta siten, ettei sekaannuta suoraan maanosan ongelmiin.

 

Yksi avain tälle tielle kohti ”yhteistyön Aasiaa” on Israelin ja Palestiinan ongelman kestävä ratkaisu.

 

Maailmanjärjestyksen ”vakaata ydintä” Brzezinski etsii ”laajemmasta lännestä” eli Yhdysvaltojen, Euroopan ja Venäjän radikaalista lähentymisestä. Parempi ja Venäjällekin motivoivampi nimi olisi ”Global North-West” eli luoteinen maapallo. Tästä tulisi töitä myös EU:lle ja Natolle. Kaikkien kolmen on parannettava sekä sosiaalista eheyttä että kilpailukykyä. Tässä ne voivat auttaa toisiaan.

 

Brzezinskin tulevaa rauhan ja hyvinvoinnin ihmiskuntaa siis kannattelee keskeisesti kaksi asiaa tiivistyvä ”luoteinen maapllo” ja ”yhteistyön Aasia”. Tämä visio tietenkin pyrkii löytämään Yhdysvalloille paikan ja roolin tulevassa reaalimaailmassa. Se kuitenkin toteutuu vain, jos muutkin alueet hyötyvät.

 

Myös Suomessa Brzezinskin johtopäätöstä on syytä pohtia sekä Suomen että ihmiskunnan kannalta. J. V. Snellmania mukaillen kansakunnan pyrinnöt menestyvät kun ne yhtyvät ihmiskunnan edistykseen.

 

Maapalloa pohjoisesta katsoen Euroopan Unionin jäsen Suomi sattuu olemaan ”luoteisen maapallon” keskustassa. Maantieteellisesti Eurooppamme, Venäjän ja Yhdysvaltojen muodostaman kolmikon keskinäiset suhteet myös ratkaisevat ympäristömme vakauden. Suomen etu on edistää tämän strategisen kolmikkomme hyviä suhteita eli Brzezinskin laajempaa länttä.

 

Nykyinen kehityssuunta merkitsee Euroopan voimavarojen heikkenemistä ja Yhdysvaltojen vetäytymistä yhä enemmän Tyynellemerelle ja kohti Kiinaa, pois myös pohjoisesta Euroopasta. Kuitenkin pohjoiseen Eurooppaan ulottuvaa sotilaallista vaikutusvoimaa on nykyään lähinnä Venäjällä, Suomella ja Yhdysvalloilla. Näiden maapallon nurkkien turvallisuuspoliittista kehitystä liikuttavat nyt paljolti alueellisten toimijoiden erityisintressit. Vakauden turvaamiseksi olisi tarpeen ottaa viime vuosikymmenen vakaudesta jäljellä oleva ja vahvistaa sitä eikä jatkaa nykyisellä sapelinkalistelun tiellä.

 

Brzezinskin visioima luoteinen, yhteistyön maapallo vastaa siis suoraan Suomen tarpeisiin, kun sen pääidea on parantaa Euroopan Unionimme, Venäjän ja Yhdysvaltojen suhteita ja yhteistyötä. Se myös kääntäisi Yhdysvaltojen ja EU:n mielenkiintoa uudelleen meillekin tärkeään alueen vakauden perusteiden ymmärtämisen suuntaan.

 

Matka luoteisen maapallon yhteistyöhön olisi joka tapauksessa pitkä ja vaihteleva. Siksi meidän on rakennettava omaa puolustustamme kohtaamaan matkan varrella väistämättä tulevat laskut ja nousut. Se on tehtävä mahdollisimman omavoimaisesti ja pitämällä huolta hyvistä ystävistä siten, ettemme heittäydy sen varaan emmekä tule kenenkään eteen työnnetyksi tukikohdaksi. Suomen sijainti on sellainen, että tarvitaan voimavaroja lämmitykseen ja turvallisuuteen.

 

Suomi voisi olla aloitteellisesti laajemman luoteisen maapallon kotipesä ja Helsinki sen kotikaupunki. Se jatkaisi Suomen ja Helsingin pitkää linjaa J. V. Snellmanin ihmiskunnan etua toteuttavasta kansakunnasta ja Urho Kekkosen Euroopan – siis Yhdysvaltojen, Euroopan ja Venäjän - turvallisuus- ja yhteistyökonferenssista.