Blogi

Ajan henki liikkui eilen Helsingissä.

 

Järvenpäästä tulee joskus poikettua Helsingissä, ja eilen se onnisti erityisen hyvin.

 

Ensin pääsin kuulemaan Akateemiseen kirjakauppaan Seppo Lindbolomin haastattelua hänen uudesta kirjastaan. Tilaisuudelle antoi erityistä arvoa se, että kuulemaan olivat saapuneet presidentti ja rouva Koivisto.

 

Seppo Lindblom kiitti pohjoismaista demokratiaa ja yhteiskuntamoraalia verrattuna eteläiseen. Hänen toinen teemansa oli demokratian puolesta euroa ja liittovaltiota vastaan. Lindblom jopa sanoi, että jos on valittava euron tuhon ja liittovaltion vastustamisen välillä, niin tuhoutukoon euro.

 

Näin muuttuu maailma. Euroopan liittovaltio ja euro ovat olleet eurooppalaisen ja suomalaisen sosialidemokratian suuria hankkeita, ja nyt ne ovat kriisissä.

 

Seppo Lindblomin jälkeen Akateemisen korokkeelle astuivat kunnioitettavat emerituspiispa Eero Huovinen sekä Suomen katolisen kirkon piispa Teemu Sippo. Heidän aiheenaan oli emerituspaavi Benedictuksen suomeksi ilmestynyt Jeesus Nasaretilainen kirja ja itse paavi. Sinänsä ymmärrettävästi kumpikin puhuivat myönteisesti sekä kirjasta että sen kirjoittajasta.

 

Pradoksi oli kuitenkin ilmeinen. Ensin Seppo Lindblom korosti Euroopan luterilaisen pohjoisen synnyttämää yhteiskuntamallia ja sitten luterilainen ja katolinen piispa toivat esiin jo pitkään kirkkomme johtoportaissa jatkuneen liikkeen kohti Euroopan etelän katolisuutta.

 

Paradoksia radikalisoi kaksi asiaa. Paavi Benedictuksen kirja sekä oma teologia on harvinaisen hellenistis-platonistinen ja sen hengessä hänen merkittävä linjapuheensa Regensburgissa oli erityisesti reformaation ja valistuksen vastainen. Kuitenkin Suomessa juuri luterilaisuutta korostava kirkollinen liike on nyt tuomassa häntä esille.

 

Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, miten Suomen kirkko muistaa uskonpuhdistusta vuonna 2017.

 

 

Akateemisen kirjakaupan jälkeen seurasi Paasikiviseura. Siellä alivaltiosihteeri Jaakko Laajava sekä suurlähettiläs Markku Reimaa puhuivat ansiokkaasti viime vuosikymmenien ulkopolitiikasta virikkeenä Reimaan mainio uusi kirja suurlähettiläs Ralf Enckellistä.

 

Kummallakin toistuivat Enckelin suuret teemat. On tiedettävä, mitä halutaan. Maan etu on perusta, eikä missä joukossa sitä edistetään. Yleisöstä kuultiin, että eri maiden ”puolustuslaitosten” yhteistyö on eri asia kuin poliittinen yhteistyö. Kysyttiin myös, mitä tehdään jos ja kun amerikkalaiset häipyvät Euroopasta.

 

Kaikesta näkyy, miten Suomen Nato-euro -herrojen projektit ovat umpikujassa. Ja kun ei oikein voi sanoa, että pitäisi nopeasti palata Keskustan suomalaiseen reaalipolitiikkaan, pitää etsiä Urho Kekkosen avustajista uusia maamerkkejä.