Kamppailu suurten ikäluokkien sielusta

Aatteiden kamppailu vuonna 1968

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Viimeistään vuosien 1917-1918 muistaminen tai sen puutteet ovat kertoneet, miten syvät jäljet 1970 -luvun opiskelijamarxilaisuus jätti suomalaiseen kulttuuriin ja mediaan. Siksi on ollut suomalaisen itseymmärryksen vuoksi paikallaan avata 100 vuoden takaisen itsenäistymisen ja vallankumouksen reaalista kokonaiskuvaa. Sama on paikallaan myös vallankumouksen henkisestä renessanssista, joka alkoi 1968. Seuraan tuon vuoden tapahtumien kulkua, tosin verkkaisemmin kuin kuluneen vuoden aikana itsenäistymisen vaiheita.

 

 

Ajan merkit olivat näkyvissä keväällä 1968. Radikaalit opiskelijaliikkeet olivat nousussa Yhdysvalloissa ja Saksassa. Prahan kevät lupasi muutoksia myös sosialistisessa Itä-Euroopassa. Vietnamin sota mobilisoi protestiliikkeitä kaikkialla. Suomessa oli alkanut nuoren vasemmiston vasemmistolaistuminen, mikä näkyi opiskelijamaailmassa ensimmäiseksi Jyväskylässä. Sinne järjestettiin toukokuussa "Ideologiafoorumi", jonka ilmeisenä tarkoituksena oli kansainvälisen kehityksen läpilyönti Suomessa.

 

 

Jyväskylässä opiskellut Olli Saarela oli tullut Keskustan Opiskelijaliiton pääsihteeriksi. Olin liittynyt Keskustaan ja syksyllä 1967 filosofian opiskelijana alkanut tutkia Santeri Alkion paikaa suomalaisessa ja euroopplaisessa aatehistoriassa. Saarela pyysi minua pitämään Jyväskylän foorumissa keskustan puheenvuoron. Sen taustana olivat Santeri Alkion aatteelliset työt sekä silloisen opettajani Reijo Wileniuksen avaama näköala mm. Ludvig Wittgensteinin ja G.H. von Wrightin sosiaalifilosofian uuteen humanistiseen aaltoon.

 

 

Tästä puheenvuorosta tuli sitten kaikkine puutteineenkin avaus keskustan uuden polven aatteelliseen keskusteluun - Santeri Alkion uuteen löytämiseen ja Vihreään aaltoon. Se oli myös avaus sekä aikaisemman teknokraattisen sosialidemokratian kritiikkiin sekä vastavoima nopeasti nousseelle opiskelijamarxilaisuudelle, jota alettiin kutsua myös SKP:n vähemmistöjohtaja Taisto Sinisalon mukaan taistolaisuudeksi ja myös stalinismiksi.

 

 

Saksalainen Rudi Dutschke oli kutsuttu Jyväskylään pääpuhujaksi, mutta häntä ammmuttiin11. huhtikuuta, ja matka Jyväskylään jäi tekemättä. Kokonaisuutena eri vasemmistosuuntausten ideologinen panos Jyväskylässä oli yllättävän vaatimaton. Tavallaan saimme tarpeellista etumatkaa, ennen kuin opiskelijamarxilaiset suurten voimien tukemana pääsivät vyörymään yliopistoihin.

 

 

Tässä puheessa toin ensimmäistä kertaa esiin "Vihreän aallon". Saman vuoden kesäkuussa NKL:n liittokokous julisti 1970 -luvun Vihreän aallon vuosikymmeneksi.

 

 

Ensimmäinen dokumentti on siis puheenvuoro Ideologiafoorumissa toukokuun alussa 1918. Opetusministeri Johannes Virolainenkin kävi esittämässä tervehdyksen salintäyteiselle yleisölle. En tuolloin ollut kertaakaan keskustellut hänen kanssaan. Ilmeisesti Olli Saarela oli antanut puheeni hänelle. Istuin Jyväskylän yliopiston juhlasalin toisella penkkirivillä. Eturiviin tullessaan Virolainen tunnisti, tervehti ja sanoi "mie luin siun puheesi, puhu vaan rohkeasti". 


TÄSSÄ

Jyväskylän ideologiafoorumi toukokuussa 1968

Keskustan kehitys